Sonnisaaren tuotannon aloituksesta on näinä päivinä kulunut jo seitsemän vuotta. Kun koronan takia viisivuotisjuhlallisuudet typistyivät, niin nyt on satsattu merkkipäivään. Tapahtuman kunniaksi Kaisaniemeenkin on saapunut hanaan samanaikaisesti jopa neljä panimon uutuutta. Ainakin black IPA on julkaistu jo hieman aiemmin, mutta ei ole täällä ollut aiemmin tarjolla. Kyseessä on siis pienosakkuuspanimoni, jos jompikumpi lukijoistani ei ole sitä aiemmin vielä huomannut. Ari Nyfors huomautti, että maistelin oluet aivan väärässä järjestyksessä, vahvimmasta kevyimpään. Näin tavallaan olikin, mutta tällaisessa tilanteessa kainuulainen pessimismi nousee pintaan muun kuorrutuksen läpi. Täytyy siis juoda mielenkiintoisimmat ensin, koska niiden tarjontahan saattaa loppua millä hetkellä hyvänsä.
Maisteluun siis ensin Kova Luu, tupla-NEIPA, 8,5 %, Ryan Lumbin mukaan Mosaic-juhlaa. Panimon omassa tiedotteessa ei Mosaicia kuitenkaan mainita, humalina Simcoe, Strata, Amarillo, Azacca, Citra ja Cashmere. Ja niitä on käytetty paljon. Sameaa, todellakin Mosaicin mieleentuovaa herukkaa ja kissanpissaa tuoksussa kunnolla. Citrakin aistiutuu monesti samalla tavalla. Maussa makeaa trooppista hedelmää hurjasti. Aprikoosia, mangomelonia, persikkaa. Poikkeuksellisen nektarinen Sonnisaareksi, täytynee olla Timo Kanniaisen hedelmäisin IPA-keitos tähän mennessä. Kuivuu edetessään, mutta katkeroa kertyy nyt paljon vähemmän kuin yleensä. Hyvin puhdas, täyteläinen, mutta silti juotavuus erinomaisessa kunnossa. Tällä olisi voinut jatkaa koko juhlasession läpi, mutta tietysti on tsekattava muukin valikoima. Sori Taproom, 9.5.2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti