Oulussa on järjestetty Suuret Oluet Pienet Panimot -festivaali muutamia vuosia ja sitten pienempiä baarien tai panimoiden tapahtumia. Craft Beer Oulu taitaa olla ensimmäinen oululaisin omin voimin järjestetty suurempi happening sitten syyskuun 2008 OTTO (Oulun Tummat ja Täyteläiset Oluet) -bakkanaalin. Se järjestettiin silloisella Teatrialla ja sijainti nytkin samalla suunnalla, Limingantullin Prisman vieressä olevassa Tullisalissa. Lähdin kävelemään paikalle Leskisestä, ei onneksi satanut, matkaa parisen kilometriä. Paikkaa olisi ollut vaikea löytää autokauppojen seasta, jos ei olisi tiennyt, että nimenomaan Tullisali ja Tyrnäväntie 16 on sijainti. Ulkopuolella ei näkynyt mitään mainintaa festivaalista, ei myöskään muita janoisia asiakkaita klo 15:10. Kun Tullisalin ovesta menin sisään, niin homma selkiytyi. Lippujentarkastus, narikka ja lasienjako kompaktissa pisteessä meni sujuvasti.
Ehdin jo kuulla Leskisessä, että Salama, Etko ja Sori olivat peruneet osallistumisensa viime hetkillä, ehkä vähäisen ennakkolippumyynnin takia. Iso näyttävä sali täynnä pitkiä pöytiä ja penkkejä. Itse asiassa kalusteet näyttivät samoilta kuin tuossa Teatria tapahtumassa 14 vuotta sitten. Neliskanttinen tila, tiskit reunoilla. Himon Teemu Lahtinen osui ensimmäisenä kohdalle, heidän tiskillä ei vielä sähköä. Ajauduin sitten CoolHeadin tiskille, jossa Pietari Kruus selitti pitkään heidän tuotteitaan. Päätin aloittaa kokeilemattomalla IPAlla, That Hop Load Will Give Us More Of A Soup Than A Beer, 7,0 %. Lievästi samea. Ei kovin raikas, kissanpissaa, ikään kuin hunajaa. En oikein innostunut, ei katkeroa, jopa vähän tunkkainen.
Vieressä oli Tujun tiski, josta tarttui maistoon Zappa Ja Hai, DDH Vegan IPA, 6,8 %, humalina Zappa ja Citra ja Mosaic. Nyt tanakammin sameutta. Bensiiniä, mausteisuutta. Nyt on persoonallisuutta, mutta ei ehkä oikein lähde uimaan. Ei Tujun parhaita, ei raikasta hedelmäisyyttä eikä oikein katkeronkaan purentaa. Sitten Bottenvikens Bryggerin tiskille, Luulajasta tulevalla valmistamolla tarjolla peräti kuusi IPAa muiden seassa. Otin Norrskum IPAn, 7,1 %, Mosaic ja Cascade. Melko tumma ja samea, ei juuri tuoksua. Aika vaisu on makukin. Mallasta, ei hedelmää. Pienikin annos 20 cl tuntui melko työläältä kuluttaa. Tämän oluen vaatimattomuuden takia päätin skipata muun Bottenvikens-tarjonnan.
Sonnisaaren kaikki festivaalioluet oli jo testattu, mutta Outi Kanniaisen kanssa tuli juteltua pitempään. Timo ei ollut festareilla vaan kalastamassa Tornionjoella. Maistilalta uutta kokeiltavaa irtosi. Craft Old Man on NEIPA, 7,2 %, Vic Secret, Galaxy, Citra, El Dorado, Mosaic. Samea, kirpeää hedelmää, kuivaa. Trooppinen hedelmäisyys olutta hallitsee oikein puhtaasti, mutta ei juuri jälkimakua. Jostain syystä tämä ei kuitenkaan iskenyt aivan maksimaalisesti. Sitten sähköistyneelle Himon tiskille. Taisto Black IPA on mustaa, 6,5 %, HBC 472 -humaloitua. Paahteista, jokin mausteinen sivuvivahde, vähän tervaa, hyvin kuivaa. Toimii kohtuudella, vaikka ei paljoa jälkimakua. Ehkä liian vähän makua, jää vähän vaisuksi.
Himon Tussaus on tupla-NEIPA, 7,8 %, Citra, Mosaic ja Azacca. Kirkas, hedelmäisyyttä, hillittyä, bensaa. Laatutyötä. Sosiaalinen tilanne alkoi vaatia huomiota, oluiden muistiinpanot lakonisoituivat. Himon Maximus oli nelinkertainen quad-NEIPA, 12,0 %. Citra, Mosaic, Galaxy ja Idaho 7. Oluen nimi on ilmeisesti jonkinlainen kunnianosoitus Niken oregonilaiselle tossusuunnittelijalle Tinker Hatfieldille. Aika pehmeä, pehmeää hedelmääkin, persikkaa, aprikoosiakin. Alkoholi pysyy hyvin taustalla.
Pääsin lopulta Kvarkenin tiskille, jossa paikalla itse Patrik Willför. Päädyin kokeilemaan Scotch Alea, 6,2 %. Lähes musta, hedelmäinen, ohuehko, karamellinen. Ei oikein vakuuttanut. Maahantuojien tiskejä oli jokseenkin hankala hahmottaa, mutta löysin Maltgardenin palvelupisteen, jossa oli töissä yllättäen Roosterin aiempi voimahahmo Aki Saarenpää. Panimon Red Carpet Starsissa 8,2 %, DDH Hazy DIPA. Aika samea, makea, hedelmäinen. Ei ehkä session tasapainoisin. Kirpeyttä pikemmin kuin tuoreutta. Tässä vaiheessa alkoi tulla kapasiteetti täyteen ja hyppäsin ulos Limingantullin iltaan.
Jengiä alkoi tulla kunnolla sisään noin klo 19 ja pöydät alkoivat täyttyä hyvin. Järjestelyt toimivat pääosin hyvin. Lasinpesupiste ja vessa olivat varsinaisen festivaalialueen ulkopuolella ja tuntui jotenkin vaivaannuttavalta käydä pesemässä lasi joka oluen jälkeen turvamiesten valvovan katseen alla. Matka ei kuitenkaan pitkä ollut. Törmäsin lyhyesti festivaalijohtaja Rauli Alaruikkaankin, jolle välitin terveiset päivätyö- ja olutharrastuskollegalta Tomas Bolinilta. Muitakin tuttuja oli paljon paikalla ja hauskaa oli. Toivottavasti homma on tarpeeksi menestyksekäs ja jatkuvuutta löytyy useampaan tapahtumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti