Kesäinen ilta Stadissa, tallustelin Pasilasta Lönnrotinkadulle lähes 5 km, paita ehti kastua. Virvokkeeksi tarjolla peräti seitsemän Tilquinin lambicia hanassa. Perus-gueuze oli ennestään tuttu, joten sen jätin nyt kokeilematta. En ole koskaan saanut mitään vatsaoireita lambiceista, joten otin neljä ensimmäistä kerralla 20 cl annoksina. Tuttuun tyyliin heti setin haastavin juoma huiviin eli Groseille Blanche, 5,2 %, valkoherukkaa. Happamuus skarppia, tuntui Cantillonin tasoiselta, epäilin että johtui setin ensimmäisen asemasta, mutta kyllä tämä oli henkilökunnankin mukaan sarjan tymäkin. Rutikuivaa happamuutta sävyttää mukavan hienopiirteinen hedelmäisyys. Ylemmässä kuvassa oikealla, join siis oikealta vasemmalle oluet.
Persikka on nykyään oma hedelmäsuosikki esim. Skyrin mausteena, miksei humala-aromeissakin. Siksi Tilquinin Pêche maistui heti miellyttävän hedelmäiseltä, paljon edellistä vähemmän hapan, pehmeämpää. Kuivaa silti ja happamuus tietysti mukana. Ehkä vähän yksiulotteinen, vaikka miellyttävä. Metsän hedelmät eli Fruits des Bois sitten aivan erilainen, saisonin ja lambicin sekoitus. Saisonin tekijänä pikkupanimo L'Ermitage Brysselin Anderlechtista. 7,5 %, punainen, makeampi, hedelmäinen. Liika hiilihappoisuus sotki tämän makua, edelleen edellistäkin heikommin hapan. Selvä välimalliolut, ei oikein toiminut millään osa-alueella.
Sureau sitten perinteinen marjalambic, nyt vuorossa tuntemattomampi seljanmarja. 5,6 %, nyt terävämpi happamuus, mutta ei lähelläkään Groseillen tasoa. Jotenkin tahmainen, ei raikkautta, makeahko. Saattoihan olla, että vastaanottokyky alkoi jo heiketä ja maku tökki sen takia. Loput kaksi otin sitten 10 cl koossa. Villillä mustikalla eli siis tavallisella mustikalla maustettu Myrtille Sauvage kellui 5,8 % alkoholiliemessä. Nyt intensiivisen hapanta aromia, mustikka tulee esiin puhdaspiirteisenä, mutta olut pysyy silti kuivana. Setin parempaa osastoa ilman muuta. Yhtä vahva mustaherukkaversio Cassis sai nyt päättää yhden mielenkiintoisimmista lambic-sessioista pitkään aikaan. Sain litran kasaan. Tässä vähän hillitympi tuoksu, mutta tutun pirteästi happamuus kohoaa maussa ja marjaisuus nivoutuu kuivaan kokonaisuuteen mukavasti. Taso siis hieman vaihteli, mutta kaikki mielenkiintoisia oluita. Ehkä Tilquin ei vielä hätyyttele 3 Fonteinen/Cantillon -tasoa, mutta hyvää kamaa ulos pukataan. Pikkulintu Ruttopuisto, 15.6.2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti