Koronaa edeltäneenä syksynä 2019 vierailimme Ilkka Sysilän kanssa Q-teatterissa kotipanijoiden HOMBRE-tapahtumassa. Tervetulo-oluena oli Porvoosta Robiksi esittäytyneen herrasmiehen pale alea. Hän oli virittelemässä kaupallista toimintaa Porvoon saaristoon. Miehen koko nimi oli Robert Hägg ja Kråkö Bryggeristä alkoikin pian valua uutisia. Syyskuussa 2020 Jussi Kuivila vieraili panimolla ja toi tuliaisiksi kaksi näytettä, Iizi Pale Alen ja Spring IPAn. Ne eivät vielä täysin vakuuttaneet, mutta lupaavaltahan tilanne alkoi vaikuttaa.
Vuonna 2021 alkoi tapahtua enemmän. Stadin Panimolla työskennellyt Aki Uutela oli aiemmin muuttanut takaisin kotikaupunkiinsa Porvooseen ja hakeutui oluentekijäksi Kråkö Bryggeriin. Aki oli Ilkan, minun ja Ari Nyforsin vanha tuttu ja Aki kehotti vierailemaan paikan päällä. Suunnittelu lähti käyntiin, mutta kesti vielä lähes vuoden ennen kuin pääsimme paikalle. Yksi vaihtoehto oli siirtyä laivalla Helsingin Kauppatorilta Kråköhön ja paluu bussilla. Laivayhteys ei kuitenkaan ehtinyt ainakaan vielä toteutua. Suunnitelma eskaloitui kuitenkin huomattavasti, kun Kråkön isäntäpariskunta Robert Hägg ja Helena Rajalinna tarjoutuivat majoittamaan janoiset olutvieraat yöksikin. Tämähän sopi meille mainiosti.
Niinpä siirryimme sitten Bosgård-lounaan jälkeen Akin kuljettamina itse kohteeseen. Kråkö on kohtuullisen suuri saari Porvoon keskustan eteläpuolella, asukkaita noin 400 ja vain yksi silta mantereelta. Saarella asuva Robi Hägg osti 2019 viereisen tontin, jossa on useita entisiä koulurakennuksia. Panimo ja ravintola sijaitsevat yhdessä rakennuksessa, toisessa on Helena Rajalinnan ateljee ja galleria. Kolmas rakennus on vielä kunnostettavana. Tälle päivälle sattui myös Kråkön saaripäivä, joten alueella oli esillä monenlaisia Robin "keräämiä" koneita ja laitteita. Veneitä, moottorisahoja, maamoottori, autoja, kaivureita yms. Palokunta esitteli toimintaansa ja poniratsastustakin löytyi. Porukkaa oli pihapiirissä varsin paljon. Täytyy sanoa, että odotin paljon pienempää operaatiota. Tämähän oli varsinainen puuhamaa tai olutpainotteinen huvipuisto.
Aloitimme sitten Akin johdolla panimoon tutustumisen, toki lähinnä tuotteisiin perehtymällä. Ensimmäisenä uutuustuote Pils, Saaz-humaloitu, kuiva ja maltainen, rapeutta on, vaikka katkeruutta voisi toivoa enemmän. Seuraavana Berliner Weisse, 3,5 %, lähes rapsakan hapan, tehty Philly Sour -hiivalla. Raikasta hedelmäisyyttä, jopa täyteläisyyttäkin näin kevyessä oluessa. En ole viime aikoina erityisemmin soureista innostunut, mutta olihan tämä säväyttävässä kunnossa. Käymistankista sitten suoraan kevyttä amber alea, vain 2,5 %. Tämäkin oli positiivinen yllätys, hyvin tasapainoinen, erinomaisen juotava ja silti kohtuullisen runsaasti makuakin. Ja turha mainita, että raikkautta hyvin tässäkin.
Tässä vaiheessa näimme Helenan videodokumentin Kråkön edesmenneestä Gilbert-variksesta, joka vammautumisen jälkeen oli kuntoutunut Kråkössä lähes perheenjäseneksi. Tähän Gilbertiin siis viitattiin Iizin etiketissä eikä jääkiekkoilija Rod Gilbertiin kuten hetken ounastelin. Jatkoimme samalla oluiden maistelua, Alpha Lager oli sama olut kuin lounaalla juomamme Bosgård Lager. Ist Porterin ehdin jo aiemmin tänä vuonna juoda Matti Saarisen panimolta hankkimana näytteenä, muutaman muunkin Kråkö-oluen ohella. Nyt musta porter maistui lakritsiselta ja suklaiselta, silti enemmän kuivalta kuin makealta. Hyvin pehmeää ja moniulotteistakin, jälkimakuakin mukavasti.
Uudessa Hazy IPAssa 5,5 %, samoin kuin monissa muissa Kråkön oluissa, totta kai ilmeisistä syistä. Kråkö pullottaa tällä hetkellä lähes koko tuotannon, kegejä ei juuri ollenkaan. Maitokaupparajaiset pullo-oluet siis ovat tuotannon selkäranka nyt, muutoksia toki saattaa olla tulossa. Hazy oli hyvännäköinen, kuulas ja samea, kirpeää hedelmäisyyttä, trooppisia vivahteita, passionia, ananasta. Mausteista mentholia tai minttua myös, kuinkas muutenkaan kun yksi humalista on Sabro. Muut Idaho 7 ja Citra. Lievää katkeruutta on mukana, mutta varmaan täyteläisempi runko parantaisi olutta entisestään.
Tässä vaiheessa ohjelmassa oli tutustuminen Helena Rajalinnan galleriaan ja ateljeeseen. Todella valoisa ja tilava rakennus, tuntui vaikealta kuvitella paikkaa entiseksi kouluksi. Join samalla Kveik-hiivalla tehtyä Tropical Dream -olutta. Sameaa ja raikasta oli, mutta sosiaalisessa tilanteessa en saanut muistiinpanoja tehtyä. Red Smoke sitten hieman paneutuneemmassa tilanteessa. Kirsikkapuusavustetuilla maltailla viimeistelty red ale, joka oli mukana Saarisen Matin tuomisissa talvella. Kyseessä on Robin resepti, tavoitteena ei ole ollut Schlenkerla-tyyppinen savuisuus, pikemmin jälkimaun kevyt maustaminen vain. Sellaiseltahan olut maistuukin, savuisuus ei sotke red alen perusominaisuuksia, mutta tuo kuitenkin riittävän tvistin.
Monipuolisuusihme Robi tarjoili sitten savustamaansa lohta, jonka palanpainikkeeksi satuin ottamaan kevyttä (3,9 %) Choco Dreamia. Ehkä ei kaikkein optimaalisin kombo, mutta ei minusta erityisen huonosti sopinut. Suklaata tuoksussa mustassa oluessa, ohutta kyllä, mutta myös miellyttävää pehmeyttä. Siirryimme sitten tiluksilla sijaitsevaan vierastaloon, jossa siis viettäisimme seuraavan yön. Vuoroon nyt kaksi tynnyrikypsytettyä imperial stoutia, 10,0 % molemmat. Bourbon-versiossa oli vaniljaa, kuohkeutta, pehmeyttä, ei liikaa makeutta. Dokabiliteetti erinomaista. Harvinaisempi Barbados-rommikypsytys oli persoonallisempi, hyvin hedelmäinen. Kolme kuukautta kypsytysaika. Tammisuutta ei ehkä paljoa, mutta rommin sävyjä tullut sitäkin enemmän ja miellyttävästi.
Sitten mentiin saunaan, olutta juotiin sielläkin, mutta ei enää varsinaisesti maistelumielessä. Aamiaisoluena luonnollisesti stout, nyt Kråkön normeja selvästi vahvempi tapaus, One Stoutissa on 8,0 %. Tätäkin ehdin jo talvella pikaisesti testaamaan. Joimme tämän nyt huoneenlämpöisenä ja se oli oikea ratkaisu. Makeaa suklaisuutta on, mutta myös ryhdikkäämpiä mausteita, talvella löysin anistakin. Pehmeää lievästi kahvimaista juomaa. Aamiaismehun korvikkeena Spring IPA suoraan käymistankista, Aki ja Robi pitivät tätä vielä raakileena, mutta itse en huomannut ihmeempiä ongelmia. Kuivan hedelmäinen raikas olut, ei toki mikään varsinainen täysiverinen IPA.
Kråköllä on varsin kompakti kellari tynnyreiden kypsyttämiseen. Kellaritiloja ilmeisesti on kyllä lisääkin. Nyt varastossa vain madeiratynnyri, jossa sisällä lauantaina maistettua Berliner Weissea. Aki irrotti tynnyristä laadunvalvontanäytteet. Tammisuutta on, lisää mausteisuutta, happamuus on kääntynyt valkoviinimäiseksi, tuli jopa mieleen vaalea portviini. Erinomaista jo nyt, varmaan paranee vielä tästäkin.
Tässä vaiheessa oli lopulta aika kerätä kamppeet. Olipa harvinaisen mieleenjäävä ekskursio, kiitokset Robille, Hellulle, Akille ja kumppaneille. Enpä muista käyneeni aivan vastaavassa paikassa, ainakaan Suomessa. Stonen ja Sierra Nevadan kaltaiset elämyspanimot ehkä lähimpiä vertauskohtia. Keskeneräinenhän Kråkön kompleksi vielä on, hämmentävästi vasta vajaa kolme vuotta ollut kehityskohteena. Vaikuttava jo nyt, mutta suunnitelmissa paljon lisää, uusia ideoitakin kuulosti tulevan koko ajan. Porvoo, Kråkö, 11-12.6.2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti