Peter Tammenheimo järjesti maistelutapahtuman manchesteriläisen Marblen vahvoista oluista Fat Lizardin panimolla. Mukana myös Justus Tammenheimo ja isäntien Greta Mäkinen, Topi Kairenius ja Tuomas Koskipää.
Aluksi imperial stouteja. Kaksi eri versiota Decadencesta. Vuosimallissa 2017 10,5 %, tuoksussa kaakaota ja kookosta. Makeahko, ohuehko, melko hiilihappoinen mutta pehmeä silti, kuivahko jälkimaku. Ihan ok. Vuoden 2020 versio samanvahvuinen, paljon aromikkaampi, hedelmäisiä parfyymisia sävyjä. Kuohkeampi, pyöreämpi ja pehmeämpi, luumuinen. Tykkäsin enemmän tästä tuoreemmasta.
Lebkuchen on yhteistyöstout yorkshirelaisen Turning Pointin kanssa, 9,7 %. Lebkuchen on jonkinlainen saksalainen maustekeksi. Tuoksu on hyvin joulumausteinen, maku äärimmäisen makea ja mausteinen. Muskottia ja inkivääriä. Todella epämiellyttävä juoma. Pineapple Cacao And Acai Imperial Stout oli huomattavasti mielenkiintoisempi tapaus, 12,0 %. Hedelmäinen tuoksu, varsin pehmeä täyteläinen monimuotoinen maku. Kuivahko, jotain lievää happamuuttakin. Omaperäinen tapaus, stouteista miellyttävin.
Vuoden 2018 Barley Wine oli jo ennestään tuttu. Hedelmäinen, marjainen ja varsin makea tuhti juoma. Vuoden 2021 versio yhtä vahva, 12,4 %. Kuivempi tuoksu, pehmeää täyteläisyyttä, tykkäsin taas tästä tuoreemmasta versiosta enemmän, kypsytys ei vaikuta Marblen oluita parantavan. Sama olut myös amontillado-sherrytynnyrissä vajaan vuoden kypsyneenä. Happamampi tuoksu, monipuolisempi maku, pähkinää, varsin kuivaa. Tämä oli oikeastaan koko setin paras ja näppärä päätös mielenkiintoiselle sessiolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti