En ottanut opikseni viime viikon hikilenkistä, vaan kävelin tänäkin keskiviikkona Pasilasta Rautatientorille. Lämpöä vähemmän, mutta lämmin tuli nytkin. Janonsammuttajaksi päätyi tällä kertaa mäntsäläläisen Kiisken Ahti Pils. Päällä ollut ihokas herätti sen verran huomiota, että tiskillä tiedusteltiin olenko mahdollisesti Kråköllä töissä. Kiisken pils oli samalla ensimmäinen koskaan nautittu hanaolut tältä panimolta. 4,4 %, 21 IBU. Tummahko, ei täysin kirkas. Panimon slogan on "maltaat edellä" ja tosiaan maltainen pils on, ohut, vähän karamelliakin. Silti kuiva, mutta ei katkeroa. Ei isompia ongelmia, mutta rapeutta ja raikkautta saisi olla enemmän.
Tällä viikolla panimoita piti olla 16, mutta nähdäkseni toteutunut luku oli pienempi, ehkä 12 tai 13. Ihmisiä mukavasti keskiviikkona loppuiltapäivästä, mutta tarjonta ei kovin kiinnostavaa. Sveitsiläiset olut täsmälleen samat kuin avausviikkona. Seuraavaksi kokeilin Karvilan Kanto-sarjan NEIPAa, 6,2 %, 35 IBU, Mosaic, Simcoe, DDH. Samea, mutta tumma, ei kuulautta. Tuoksussa trooppista hedelmää makeasti, jopa mansikkaisesti. Maku on parempi, persikkaa ja aprikoosia, ehkä vähän vaisusti, mutta kuitenkin puhtaasti. Ohut runko, mutta maltaisuus hieman tukee. Ei jälkimakua.
Lammin Sahdin tiski tulee yleensä ohitettua ilman vilkaisuakaan, mutta nyt satuin istumaan sen vieressä ja huomio kiintyi myynnissä olevaan IPAan. Sellaista en muista tämän perinnepanimon ennen tehneen. Alkoholia vain 5,0 % ja hilpeästi hanalätkän mukaan kyseessä on hitaasti valmistettu lager-olut. Myöhemmin kuulin Pekka Kääriäiseltä, että kyseessä on kuitenkin pintahiivaolut. 25 EBU. Kirkas, maltainen tuoksu. Maku on hedelmäisempi, hieman mausteinen, ei sitrusta, yleistä hedelmäisyyttä. Kuivahko, ohut, omalaatuinen. Katkeruutta on vähän lopussa.
Tired Unclen Jungle Uncle NEIPA on tullut Juovassa vastaan, mutta en ole tullut kokeilleeksi. 6,0 %, katkerointiin käytetty Pahto-humalaa, johon en ole ennen suomalaisissa oluissa törmännyt. Aromihumalina Amarillo ja El Dorado. Samea, ananasta, hedelmäinen. Vähän epämääräinen, jotain mausteisuutta. Ei innostanut, ei juuri jälkimakua. Naapuripanimo Masikselta Black Raven -niminen black IPA. 6,3 %, 65 IBU. Paahteinen tuoksu. Hedelmää on maussa, lakritsaa, kuivaa. Vähän katkeruuttakin, ihan mukava. Ja siinäpä se tämänvuotinen festivaali oli, en huomannut muuta kiinnostavaa, joten ponnahdin baareihin.
Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti