Ang Leen vakoiluelokuva kolahti todella kovaa, kun tv-esitys 2011 osui kohdalle. Niin kovaa, että olen ollut taipuvainen pitämään sitä tämän vuosituhannen parhaana elokuvana. Nyt sitten tarjoutui Reginassa tilaisuus nähdä elokuva isolta kankaalta. Hieman yllättäen ensikatsomalla vakuuttaneet lavasteet ja muu visuaalisuus eivät nyt korostuneet samalla tavalla. Pidin myös ensimmäistä tuntia nyt hieman liian hitaana enkä hypnoottisena valmisteluna. Huippuluokan mestariteoksesta mielestäni edelleen on kyse, mutta kolahdus ei todellakaan nyt niin totaalinen. Mitään erityisempää uutta pointtia ei toisesta katselusta oikeastaan tullut mieleen. Elokuvan tapahtumilla on todellisuuspohjaa.
Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti