Uruguaylainen rikosromaani vuodelta 2017, Tim Gutteridgen käännös englanniksi ilmestynyt viime vuonna. Starttaa melko synkissä tunnelmissa vankilassa kaukana Montevideosta. Hieman tulee mieleen Jim Thompsonin The Getaway. Takaumia jonkin verran, henkilöitä paljon, Rosende ei pääse kovin syvälle yhdenkään kanssa. Montevideon miljöitä jatkossa kohtuullisen mukana. Varsin tiheä romaani juoneltaan, kerronnassa ei ole muita rönsyjä kuin henkilömäärä. Huipentumana on arvokuljetusryöstö, jossa Rosende hyödyntää parhaita caper/heist -perinteitä. Kannen mainoslauseessa teosta verrataan Coen-veljesten Fargoon, mutta esim. huumoria Rosende viljelee kovin säästeliäästi. Eniten sitä irtoaa väärinkäsityksistä, kun kahdella henkilöllä on sama nimi. Se tuntuu aika halvalta tempulta. Naispoliisin hahmossa voi nähdä yhtäläisyyksiä Frances McDormandin rooliin, mutta kovin ohueksi Rosenden poliisi jää. Korruptiota ja väkivaltaa puolestaan on sitäkin enemmän, se ei tunnu eloonjääviä juuri hetkauttavan. Kertoja käyttää välillä me-muotoa vieraannuttamisefektinä. Jos se ei vieraannuta, niin ainakin se ärsyttää. Kyseessä on ilmeisesti kirjasarjan kakkososa. Se näkyy selvästi, aiemman teoksen tunteminen todennäköisesti toisi lihaa luiden päälle. Erittäin sujuvaa ja nopeasti luettavaa tekstiä, vaikka en siis täysin innostunutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti