Sonnisaaren DDH pale ale seuraavaksi maistoon, 5,0 %, 60 IBU, Magnum, Amarillo, Strata, Citra. Ensi-ilta oluella ollut jo kevättalvella, mutta ei ole sattunut kohdalle. Varmaan kuitenkin uudempi keitto. Sameahko, runsaasti vaahtoa. Kuiva, sitruksinen, hiilihappoa tässäkin vähän liikaa. Raikasta on, mutta IBU-lukemasta huolimatta ei katkeruus nyt korostu Sonnisaaren oluessakaan.
Lagavulinin 16-vuotias on Islay-viski, jota viskiharrastukseni ruuhkavuosina 80-luvulla pidin ylittämättömänä saavutuksena. Suosikkejani se on edelleen, vaikka olen nykyään ehkä avarakatseisempi erilaisten viskityylien suhteen. Nyt tarjolla puolta nuorempaa tavaraa, vain 8-vuotias versio siis. Kaupallinen kompromissi tietysti, kulttuuriarvot on uhrattu rahan alttarille, mutta eihän sen ihan kuraa tarvitse olla. Eikä olekaan, savua ja turvetta on tanakasti, vaikka ei tietenkään lähelläkään täysi-ikäisen intensiteettiä. Pehmeyttä on, kyllä karkeimmat särmät pyöristyy jo tässä vaiheessa.
Sitten olikin aika siirtyä Leskisen ulkopuolelle epämääräiseen avohässäkkään, ei siis mitään järjestelmällistä jonomuodostusta. Ovet aukesi janoisimmille jo 17:53 seitsemän minuuttia ennen h-hetkeä, yleensä tällaista hellämielisyyttä ei ole ollut havaittavissa. Baarin 30-vuotisjuhlat piti tietysti olla jo helmikuussa, mutta Omikron päätti toisin. 10v- ja 20v-bakkanaalit olivat suurisuuntaisia tapahtumia, nyt mentiin maltillisemmalla systeemillä, tavallisten vuosijuhlien tyyliin. Ja tyyli tuttu, tarjolla ruokaa, juomaa, live-musiikkia, huonoa ja vielä huonompaa huumoria, palkintojen jakoa ja huippuseuraa. Juomapuolelta voi mainita Sonnisaaren pullotetun merkkipäiväjuoman, joka käsittääkseni oli Hyöky Helles omalla Leskisen etiketillä. Viskitarjouksena oli tuntemattomampi Glentauchers, ehkä 15-vuotias, hillittyä Speyside-tyyliä. Kellarissakin tuli käytyä, kegejä oli tavallista harvemmassa, vaikka kuulemma myynti rullaa jo vuoden 2019 tasossa. Hyvä niin, ajat ovat toivottavasti paranemassa. Tällä kertaa en ollut aivan loppuun asti rookie- ja Juice-palkintoihin asti, kun päivätöitäkin on tehtävä. Hauskaa kuitenkin oli taas kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti