Himalajan rinteille entiseen haaremiin perustettavaan nunnaluostariin sijoittuva intohimodraama vuodelta 1947 on Powell & Pressburgerin huippukauden eksoottisimpia teoksia. David Farrarin monitoimimies patsastelee rintakarvoineen nunnien keskellä ja jälki on sen mukaista. Technicolor hehkuu ja Jack Cardiffin hämmästyttävä studiokuvaus korostaa tukahdutettua kiihkoa. Deborah Kerr (Powellin ex-tyttöystävä) ja Kathleen Byron (Powellin silloinen tyttöystävä) ovat erinomaisia nunnaosastossa ja nuori Jean Simmons omii paikallista kulttuuria naama noettuna. Kolonialistista rasismiahan elokuva nykykatsannossa henkii, mutta ohjaaja-kirjoittaja-tuottajaparin mielenkiinto oli toisaalla. Ilmeisesti varsin uskollinen sovitus Rumer Goddenin romaanista, mutta kyllä Powell & Pressburgerin auteur-ote hallitsee teosta perusteellisesti. Omalaatuiset sairastumiset ja jatkuva hyytävä viima korostavat painajaismaista tunnelmaa, josta on vaikea erottaa edes mustaa huumoria. Jännite kiristyy hienosti ja katharsis välittyy haikean tyydyttävästi, mutta välittyy kuitenkin. Intia itsenäistyi elokuvan valmistuessa ja brittien vetäytymissymboliikkaa kuviosta ei tarvitse paljoa etsiä.
Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
Niin, ehkapa tulisi keskittya vain uusiin elokuviin, esim. netflixin tarjontaan, joissa kriittinen rotuteoria ja transoikeudet ovat hyvin edustettuina ja jossa toksinen kolonialismi tuomitaan.
VastaaPoista-Juha