Transpennine Express -ongelmat eivät loppuneet Liverpooliin saapumiseen. Vaikeuksia oli myös päästä pois kaupungista. Aseman näyttötaululle lävähtivät taas tutut delayed-statukset jokaisen junan kohdalle. Jonkinlainen onnettomuus oli nyt viiveiden syynä. Perjantain kaltaista kaaosta ei syntynyt, mutta juna lähti puoli tuntia myöhässä. Manchesterin Victoria-asemalla missasin tietysti jatkoyhteyden Manchesterin lentokentälle. Victorialta ei oikeastaan edes näkynyt seuraavaa junaa kentälle. Kysyin neuvoa virkailijalta, joka kehotti hankkiutumaan jotenkin kaupungin Piccadilly-asemalle. Sieltä olisi kunnolla lentokenttäjunia. Olin tietysti ollut varomaton, kun olin tällaisen Victoria-jumin rakentanut. Menetin kuitenkin nyt uskoni raideliikenteeseen ja hyppäsin taksiin, jolla pääsinkin sujuvasti lentokentälle.
Vähänpä aavistin tässä vaiheessa, että siihen astiset kulkuneuvo-ongelmat olivat pelkkää mitätöntä alkusoittoa kunnon vaikeuksille. Kaikki näytti pitkään hyvältä. Finnairin kone laskeutui Helsingistä ja rullasi portille. Matkustajat tulivat ulos ja kaikki valmistautuivat koneen boardaukseen. Sitten lävähti puhelimeen viesti, jonka mukaan koko lento peruuntui. Mitään selitystä en koskaan kuullut ja kentällä alkoi tietysti hillitön härdelli. Räpläsin puhelimessa Finnairin appia ja sieltä tarjottiin korvaavaa yhteyttä seuraavaksi aamuksi Amsterdamin kautta KLM:n lennoilla. Mitäpä muutakaan oli tehtävissä. Virkailijat rupesivat keräilemään jengiä kamoineen kasaan lentokenttähotellille siirtymistä varten. Homma näytti kestävän ja kun kuulin hotellin nimen, hyppäsin taksiin ja ajoin sinne. Hotellissa oltiin tilanteen tasalla ja huone järjestyi rivakasti. Kävin suihkussa ja siirryin hotellin baariin oluelle. Eipä caskia tietenkään, mutta kyllä Camdenin kevyt keg-alekin maistui ihan mukavalle. 4,0 %, lievää hedelmäisyyttä. On tällaista sattunut kohdalle ennenkin, mutta eihän se paljoa lohduta. Altrincham, Brasserie Blanc at Marriott Manchester Airport, 20.2.2023.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti