Truffaut'n haastattelukirjassa Hitchcock piti tätä elokuvaa omana suosikkinaan. Kriitikotkin yleensä ylistävät teosta. Näin teoksen elokuvaharrastuksen alkuvaiheissa 80-luvun alussa. Tykkäsin kyllä, mutta ei leffa erityisempää kolahdusta aiheuttanut. Pari kuukautta myöhemmin näin Oulussa Adamsin isolta kankaalta North by Northwestin ja ihmettelin kovasti Shadow'n suosijoita. Teoksethan ovat kuin eri planeetalta. 1940-luvun teoksistakin myöhemmin nähty Notorious on ylivoimainen. Mutta onhan Shadow'lla ansioita. Epäilykset tihentyvät nautinnollisen hitaasti ja monesti visuaalisilla keinoilla. Suspense kiristyy mallikkaasti. Ristikuvat tanssiaisiin hyytäviä. Mutta parikymppisen naisen jumaloiva suhde enoonsa on kyllä epäuskottava, vaikka Teresa Wight ja Joseph Cotten sinänsä hyvin näyttelevätkin. Macdonald Careyn soluttautujapoliisi on poikkeuksellisen tökerö, vaikka ennakoikin Anneli Auerin tapauksen Seppoa. Henry Traversin ja Hume Cronynin murhaideoinnit pelkästään vaivaannuttavia. Elokuva sijoittuu Pohjois-Kalifornian Santa Rosaan. Omassa kuplassani kaupungilla on tarunhohtoinen maine Russian River -panimon takia. Kävin kaupungissa 1997, elokuvan näkymät eivät silmiin osuneet eikä Russian Riveriäkään silloin ollut. Muita olutkohteita kylläkin. Yksi Cottenin uhreista näköjään asui Massachusettsin Gloucesterissa. Se on New York -kaverini Thomas Riggsin varsinainen kotikaupunki ja siellä on asunut paljon suomalaistaustaisiakin, mm. trumpetisti Sylvester Ahola.
Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti