Kävelin vielä Stockade Brewn ohi, mutta kyllähän tuomio lopulliselta näytti. Siirryin Marrickvillessä eteenpäin, selvästi globaalistikin merkittävä panimokeskittymä, ainakin vanhoina hyvinä aikoina ennen covidia. Entistä pienteollisuusaluetta, matalia rakennuksia, gentrifikaatio pitkällä. Yllättävän kovaa autoliikennettä, katujen yli vaikea päästä sunnuntaina ilman liikennevaloja. Mixtapella valoisa iso taproom, Philteriä pienemmän näköinen panimo, vain seitsemän omaa olutta. Oregonin Cascadeja kaksi hanalistalla. Hiostavuus niin kovaa, että jouduin riisumaan rannekellon. Black IPA täällä tuntuu olevan ilahduttavasti suosiossa, jo toinen tänä viikonloppuna. Nyt on mustaa, 7,5 %, 52 IBU. Tuoksussa on paahdetta. Sitä tuntuu maussakin, hyvin kuivaa, hedelmiä on luumumaisesti, kuivattuja sekahedelmiä. Katkeruutta on, mutta voisi olla enemmänkin. Jokatapauksessa lähestyy Siperiaa, reissun parasta tasoa so far. Mixtape on itsellekin tuttu ilmiö 80-luvulta, lähettelin niitä rautaesiripun taakse Tšekkoslovakiaan eräälle tytölle. Sydney, Mixtape Brewing, 12.3.2023
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti