Lervig Supersonic

 Diamondin näytepaketissa oli Coloradon pläjäysten ohella kaksi eurooppalaistakin olutta. Ridgewayn Bad King John on tuttu jo vuodelta 2008, joten siitä ei ehkä blogissa sen enempää. Lervigin Supersoniciin törmäsin ensi kerran Tallinnan kolmannessa craft-festivaalissa 2017, silloin sen nimessä oli Citra. Aika lyhyt kommentti blogissa, joten syytä nyt tarkempaan tarkasteluun. Mahdollisesti sama olut edelleen, Citra pääroolissa kai vieläkin, tölkissä tosin mainitaan myös Enigma, Amarillo ja Simcoe. DDH DIPA siis, 8,5 %, 42 EBU by Alko. Täysin NEIPA-puritaanista puhdasoppisen sameaa, vaalean keltaista. Mangoa, melonia, ananasta, nektariinia, persikkaa, aprikoosia, kiiviä, tuoksukokonaisuus on tulvillaan pehmeitä makeita hedelmiä. Maku on suoranuottisempi, mutta makeat trooppiset hedelmät hallitsevat kokonaisuutta, oikein puhtaasti ja mehuisesti. Mehuisuus on erittäin vahvaa. Äärimmäisen tuoretta ja raikasta. Tölkityspäivä on pohjaleiman mukaan 140223, eli eihän tämä ihan uusi ole, kuutisen viikkoa, ääh. Näin vahvassa tuotteessa ehkä aromit säilyvät pitempään, siltä ainakin tuntuu. On niin hyvää, että melkein pitää ruveta Stavangerin reissua buukkailemaan. Sanotaan nyt tuttuun tapaan, että katkeruutta ei mainittavasti ole. Mutta onpa muuten hieno olut. Menee seuraavan Olutposti-lehden arvioihin ja saattaa päästä ykköspaikalle.