San Diegon klassisen vahvan stoutin arvioin blogiin 2012 pullosta Leskisen patiolla, vaikka ensikokemus olikin 2005 Portlandissa Don Youngerin Horse Brass Pubissa. 2016 tyyppasin oluen vietnamilaisvariaatiota Kööpenhaminassa ja 2019 arvioin vielä Panemassa uudelleen tuotteen hanakunnonkin. Kilpa-autoiluun viittaava olut taidettiin jopa kieltääkin Suomessa jossain vaiheessa, mutta nyt oluen tölkki tuli vastaan ihan virallisessa pitkäripaisessa ennen gentrifikaatiota ns. Raatteentienä tunnetulla Helsinginkadulla. Kahvia siis mukana ja vahvuutta tasan 12,0 %. Mustaa on. Tuoksussa on kahvin rinnalla kypsiä luumuisia hedelmäaromeja. Paahteisuutta vähemmän. Maku on paljon monimuotoisempi, siihen tulee maltaisuutta, karamellia, kuivaa mausteisuutta, kahvin täyteläisyyttä ja jopa palanutta paahteisuutta. Hyvin kuivaa, silti täyteläistä, ja jälkimaussa tuntuvaa katkeruuttakin. Klassikot eivät turhaan klassikkoja ole, kyllä tässä on todellakin ainesosat klikanneet kohdalleen. Make things click, niin kuin jonkin suomalaisen firman slogan takavuosina kuului. Ei ole AleSmithinkään tieltä kuoppia puuttunut, tanskalainen kolonialisti Mikkeller ui liiveihin 10-luvulla, mutta käsittääkseni suhde on sittemmin löystynyt. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.
Lieneekö Hagströmin seuraavaksi tykitettävä oksat pois tässäkin tyylissä, saatana!
VastaaPoista