Saattoi olla viimeinen Leedsin pääsarjaottelu, jonka näin eläessäni. Alhaalla on käyty ennenkin, mutta nyt voi olla taas pitkä korpivaellus edessä. Niin surkeasti ja perusteellisesti on Marcelo Bielsan perintö hukattu tällä kaudella. Sam Allardycen nimitys valmentajaksi neljään viimeiseen matsiin oli jo käytännössä viimeinen pisara. Leedsin perinteillä ei ole mitään tekemistä Allardycen suosiman pelityylin kanssa.
Elland Roadin katsomot on näköjään nimetty takavuosien sankarien mukaan, en ole ennen tällaista kvartettia huomannut: John Charles, Don Revie, Norman Hunter, Howard Wilkinson. Hatarat toiveet murskaantuivat jo 90 sekunnin jälkeen, kun karmean puolustamisen jälkeen Harry Kane päästettiin viimeistelemään. Leeds pystyi luomaan kuitenkin maalipaikkoja, mm. amerikkalaisen Weston McKinnien pitkien heittojen kautta. Rodrigon hienosta keskityksestä Robin Koch puski vähän ohi. Kochilla oli myöhemmin vielä parempi puskupaikka, mutta ohi sekin. Adam Forshaw'lta irtosi kova takanurkkaveto, mutta sekin blokattiin. Koko ensimmäisen puoliajan Tottenham myös vaarallinen vastahyökkäyksistä, Leedsin puolustus ei kunnolla toiminut.
Toisella puoliskolla samanlainen alku kuin ensimmäisellä, Tottenham teki heti maalin. Kanen taitava esityö, Struijkin jalasta kimmoke ja Porro viimeisteli. Homma ratkesi lopullisesti tähän. 67. minuutilla ehkä jotkin jaksoivat vielä uskoa, kun Jack Harrison teki kavennusmaalin. Kane rankaisi heti perään ja sammutti viimeiset kipinät. Vaihtopelaaja Lucas Moura pujotteli yliajalla keskiviivalta maalintekoon. Leedsin puolustuspelissä ei yhtään mitään järkeä. Katsomossa oli veteraaniedustajat molemmilta aiemmilta kultakausilta, Eddie Gray ja Gordon Strachan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti