Romaani starttaa varsin tiheästi Abrolhosin guanosaarilta, 80 km rannikolta. Vähitellen tarina muuttuu runollisemmaksi, tajunnanvirtaa, outoja sanojakin. Nopeita aikahyppyjä, näkökulmat vaihtuvat henkilöstä toiseen. Nopeatempoista dialogia välillä, sitten pitkävirkkeistä maalailua sivukaupalla. Noin puolivälissä lukeminen alkoi tökkimään ja hommaan meni lopulta melkein kuukausi. En ole pitkään aikaan lukenut tämäntyyppistä keittiörealismiromaania ja saattaapa pitkä tauko tulla tämänkin jälkeen. Noin sata sivua keskivaiheilla oli pakkopullaa, kun sitten taas loppuosa kulki helpommin. Varsin synkkä sävy kauttaaltaan, joten lopun seesteisyys tuntuukin sitten päälleliimatulta. Lopussa esiintyy myös todellinen henkilö, sarjamurhaaja Eric Cooke, jonka läsnäolo vaikuttaa varsin halpahintaiselta kikalta. Ymmärrän kyllä kokonaisuuden ansiot, mutta itse en ole tällaisesta perhedynamiikkaproosasta innostunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti