Venäjän katastrofaalinen hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 teki Z-kirjaimesta hakaristin tapaisen symbolin. 60/70-luvulla kirjaimella oli liberaalivasemmistolaisissa piireissä aivan erilainen merkitys. Se viittasi Vassilis Vassilikosin Z-nimiseen romaaniin vuodelta 1966, josta ranskalaistunut kreikkalainen Costa-Gavras ohjasi kaupallisesti erittäin menestyneen poliittisen trillerin 1969. Suomessa leffa tunnettiin tarkennuksella Z - hän elää. 70-luvulla en ollut erityisen kiinnostunut elokuvista, mutta muistan lukeneeni Z-leffasta jostain Mitä Missä Milloin -kirjasta. Slogan Z - hän elää jatkoi elämäänsä mm. jalkapallo-otsikoissa, kun Zinedine Zidane uudella vuosituhannella teki paluitaan huipulle. Oman elokuvaharrastukseni huippuaikoina näin tuoreeltaan Costa-Gavrasin Missing-leffan, jota pidin todella vaisuna suorituksena. Samoihin aikoihin näin myös Z:n, joka oli selvästi vireämpi, mutta en erityisemmin siitäkään innostunut.
Nyt sitten uusi näkeminen Reginan Costa-Gavras -retrospektiivissä. Elokuvahan perustuu tositapahtumiin Kreikassa 1963 ennen sotilasjuntan vallankaappausta. Lokaatiota yritetään etäännyttää, mutta lähes kaikki katsojat varmaan ymmärtää missä liikutaan. Elokuva on kuitenkin kuvattu pääosin Algerian pääkaupungissa Algerissa ranskalaisilla näyttelijöillä. Alussa homma vaikuttaa sekavalta, mutta sitten sanomaa aletaan iskemään katsojan tajuntaan katujyrällä. Toiminnallinen trilleriosuus toimii oikein tehokkaasti, ehkä parasta jälkeä Costa-Gavrasin uralla. Ei tästä turhaan bestselleriä syntynyt. Poliittinen osuus on sitten kankeampaa, lopussa mennään jo melkein tahattoman farssin puolelle. Hyvin jännite kuitenkin kantaa loppuun asti, kyllä tämä ryhdikäs suoritus on kokonaisuutena. Ehkä hermostuttavinta on se, että elokuva ei ole vanhentunut yhtään. Totalitääristen hallintojen toimintatavat ovat nykyään aivan samat kuin tässä kuvatut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti