CoolHeadin Craft Beer Garden järjestettiin nyt toista kertaa Viikissä panimon takapihalla. Viime elokuinen tapahtumahan oli oikein hieno, joten painuin nytkin paikalle. Ajankohta siis nyt kuukautta aiemmin. Päivätyökiireiden takia en nyt ehtinyt aivan avaukseen mukaan, mutta hyvin mahtui sisään vielä klo 16 jälkeen. Jengiä oli mukavasti paikalle ja lisää tuli tasaisesti. Mitään jonoja ei kuitenkaan päässyt tulemaan. Tuttuja oli paikalla mukavasti, mutta ehkä kuitenkin odotuksia vähemmän. Ehkä festivaaleja alkaa olla jo liikaa, lyhyeen kesään pitää ympätä kaikki viikonloput täyteen. Sääkin oli ihanteellinen ja paljon mielenkiintoisia oluita tarjolla.
Tuttuun tapaan maistetuista oluista vain lyhyitä luonnehdintoja. 10 cl annos periaatteessa riittää maisteluun, mutta yhden lasin taktiikalla tuli rampattua pöydän ja tiskien välillä lähes tauotta. Liikuntaahan siinä tietysti tuli. Hinnat näyttivät olevan vakio, kaikki kokeilemani 3,50 €, 10 cl siis.
Ainoa jenkkivieras tällä kertaa Outer Range Coloradosta. Vai oliko sekään aito jenkki? Outer Rangehan on avannut eurooppalaisen haarapanimon Ranskan Alpeille. Hörhöpöydässä kyllä tiedettiin, että oluet ovat Amerikasta. Anyway, aloitin Carving IPAlla, 6,5 %, hienot humalat Azacca ja Galaxy. Pehmeää trooppista, kuivaa, vähän katkeroakin. Montpellieristä Prizm Freakshow 8,0 %, Rakau ja Citra. Kirpeää, ei niin puhdas, en tykännyt erityisemmin. Ehkä harvemmin tavattu Rakau nyt tökki, vaikka muistaakseni olen siitä aiemmin tykännyt. Etkon ja Haandin yhteistyö The Mist maistui sitten sitäkin paremmin. 7,0 %, Talus, Strata, El Dorado, Mosaic. Trooppista, pehmeää, vähän katkeroa. Selvästi avauskolmikon paras.
Sitten tein alokasmaisen virheen, taas. Katsoin käsiohjelman pienestä präntistä, että Verdantilla on Alien-niminen olut. Tsekkasin blogista olenko jo juonut sitä. Eipä löytynyt. Tiskillä sitten huomasin, että oluen nimi onkin Allen, mutta en lähtenyt peruuttelemaan. Pöydässä sitten tsekkasin uudelleen ja tietysti Allen oli jo aiemmin tsekattu. Masentuneena heitin oluen ykkösellä huiviin ja siirryin eteenpäin. Etkon luxusbrändiltä Factorylta nyt The Plume -niminen IPA. Mahdollinen lukija siis huomannee, että IPA-tyyliä suosin edelleen vahvasti. 7,3 %, Idaho 7, BRU-1, Citra, Amarillo. Kuivaa, ei kovin täyteläistä. Ei katkeroa, puhdasta, mutta ei täysin pehmeää. Ehkä heikoin kokeilemistani Factoryn tuotteista.
Poikkesin IPA-polulta skottipilsin suuntaan. Newbarns Pilsner Beer, 4,2 %. Ruohoinen tuoksu, oikein puhdasta ja kohtuullisen täyteläistäkin. Katkeruutta vähemmän, mutta toimi oikein miellyttävästi. Floc. Catching Eyes, 8,0 %, NZ- ja US-humalia, ei kerrottu tarkemmin. Kirpeää mehuisuutta. Whiplashin ja Trackin Future Dust, 8,2 %. Sameaa, pehmeää, karamellia hieman. Puhdasta, ei katkeroa.
Outer Range Good In The Woods, 7,1 %, perinteiset voima-aineet Columbus, Citra, Cascade. West coast mainittu, mutta samea. Pihkaa, ehkä epäilyttävästi vähän diasetyyliä. Maltainen tosiaan, ei hedelmää. En innostunut. Põhjalan ja Weihenstephanerin vehnäviinissä Zeit 12,0 %. Alkoholin tuoksua, pehmeää, hedelmää. Puumaisuutta, makeahkoa. Poikkesi tietysti IPA-ruuhkassa edukseen, mutta ei oikein kolahtanut. Beak NOTFROMCONCENTRATE, 7,0 %, Citra, Azacca, Amarillo. Hyvin hedellmäinen, puhdas, herukkaa, ei katkeroa.
Verdant Neal Gets Things Done. Verdantin beat-teema jatkunee tässä Allen Ginsburgin jälkeen, Neal viitannee Neal Cassadyyn. 6,5 %, Simcoe, Citra, Nelson Sauvin, Mosaic. Kirpeää, sitrusta, raikasta, ok. Floc.in ja Northern Monkin kollabossa Visions Of You 6,6 %, Simcoe, Mosaic, Citra, Idaho 7. Kuivaa, hieman mausteista. Viimeiseksi valikoitui sitten Pühasten imperial stout Never More Never Less, 15% Tätä ei mainostettu pastryna, joten uskalsin tarttua juomaan. Bourbon BA. Mutta pastryhan tämä tietysti oli. Ylimakeaa, pähkinää, suklaata, vohvelia, jäätelökastiketta. Aina ei voi voittaa. Mutta join paljon vettä päälle, sain siirapin pois suusta.
Siinä se oli, oikein hauskaa taas. Nyforsin Arin kanssa tallustelimme viilenevässä illassa Lahdenväylälle ja sieltä bussilla keskustaan. Taidebaari Bartiin oli lopulta saatu Hagströmin NZ Hopfenweissea. Samalla tapasin ensi kertaa kuuluisat baarikoirat. Aromit olivat Hagströmistä hieman hiipuneet, mutta täyteläisyys ja katkeruus edelleen vakuuttavan voimakkaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti