Tänä kesänä näyttää siltä, että Suuret Oluet Pienet Panimot -festivaalikiertueelta sopii aikatauluun vain tämä yksi päivä Helsingin ensimmäisen viikon päätteeksi. Sonnisaari mukana, joten sinänsä aikataulu toimi hyvin. Varsin Sonnisaari-voittoiseksi lauantai-iltapäivä jäikin, koska oululaisilta oli tarjolla neljä ennenkokeilematonta olutta. Aloitin session Hojo! Pale Alella, 6,2 %, Magnum, Tettnang, Huell Melon, Citra, Rakau. Samea, trooppishedelmäinen, varsin makea. Kuivuu nopeasti ja purentaa löytyy takasuoraltakin. Sosiaalinen tilanne syveni nopeasti Mika Oraluoman ja Ilkka Sysilän seurassa, muistiinpanot jäivät viitteellisiksi, niin kuin asiaan kuuluikin.
Kotka Steamin hittituote tänä kesänä on ollut Sampanja Pils, jota pääsin nyt ensi kertaa maistelemaan. Kyseessä ei ole oluen ja samppanjan sekoitus, eikä käsittääkseni Bosteels DeuSin kaltainen samppanjakäsittelykään. 5,0 %, raikas tuoksu, belgihiivan tuomia estereitä aistiutuu. Kuiva ja kukkainen maku, hieman painoa jälkipuolellakin. Puhdasta kamaa, ihan hauska.
Sitten putkeen Sonnisaaren muut tuotteet. Juicen Heinola-biisistä inspiraatiota ottanut Pehkolassa Jyrää tarjoilee tietysti nimenmukaisesti ruukkilaisen Pehkolan mallastamon tuotetta pohjalle. Päälle on sitten heitetty aivan hillittömästi katkerohumalaa, laskennallisesti 125 IBU, todellinenkin arvo hiponee sataa. Hävikkiraaka-aineita kasattu mukaan sekä Pehkolasta että Sonnisaaren humalavarastoista. Loral, Galaxy, Ekuanot, Idaho 7 ja Cascade humalina mukana. 7,5 %. Hyvin sitruksinen tuoksu, neutraali mallaspohja, sitrusta maussakin, todella kuiva runko ja sitten aivan hirvittävät katkerot. Hagströmin oluissa ollaan mielestäni liikuttu katkeruuden sietokyvyn rajoilla, mutta tässä Kanniaisen Timo tökkii sitäkin rajaa. Ja se toimii vieläkin aivan upeasti, tämä maistuu aivan erinomaiselta. More is more. Erinomainen olut, harmittavasti ilmeisesti kertaluonteinen keitto.
Pehkolan jyräämisen jälkeen oli vaikea asennoitua muihin oluisiin, mutta jatkoin Sonnisaaren muilla uutuuksilla. Mosaic IPAsta on ollut tarjolla aiemmin kaksi versiota, nyt siis '23-variaatio. 2021-oluesta hieman kevennetty, nyt 6,5 %. Ehkä sinkkuhumaloitu, ei mainintaa muista. Kirkasta kamaa siis, hieman pihkaa. Kuivaa, karviaismarjaa, puhdasta. Sosiaalinen tilanne eskaloitui entisestään, joten muistiinpanot oheni entisestään. Siitä kärsi myös Sonnisaaren todellinen klassikko, Tippa '23. Sameaa, sitrustuoksua. Täyteläistä, trooppistakin hedelmää mukana, lähes riittävä katkeruus. 8,8 %, CTZ, Mosaic, Strata, Citra, Azacca, Talus. Pehkola-jyrä hieman tylsytti makuantureja, mutta normaalioloissa tämä olisi taatusti laajentanut tajuntaa, räjäyttänyt pankin jne.
Tein ainokaisen tiedusteluretken festivaalialueen itäpuolelle ja sieltä lähti mukaan Plevnan uusi hazy Misty Man, 5.5 %. Ei kovin sameaa, mallasvoittoinen olut, ei erityisemmin hedelmäisyyttä tai katkeruutta. Loppuaika tulikin sitten notkuttua Takatalo & Tompurin tiskillä Mikko Suur-Uskin ja Ilkan kanssa. Mikko tarjoili panimon erinomaisia oluita, joista useimmat ennestään tuttuja. Mutta Imperial Stout uutuus. 8,0 %, eli melkoisen kevyt, 50 EBU. Kuiva tuoksu, maku todella pehmeää, mallasta, ei paljon paahdetta, kahvia, tummaa suklaata. Aivan erinomainen juotavuus. Takatalon pilsin liukastamana tuli vielä syötyä Konstan Möljän tiskiltä hankittua vorschmackia, joka päätti hienosti erinomaisen festivaali-iltapäivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti