keskiviikko 18. lokakuuta 2023

Suomi - Kazakstan 1-2






 Lauantain Slovenia-romahduksen jälkeen jännite löystyi Kazakstan-ottelusta. Olin ostanut lipun etukäteen, joten tietysti raahauduin paikalle koleassa syysillassa. Paikka oli nyt pohjoispäädyssä korkealla G-katsomossa, jossa en ole ennen ollut. Hyvä tunnelma Pohjoiskaarteen fanikatsomon vieressä. Tosin kapeat ja pitkät portaat, jotka ongelmatilanteissa taatusti hengenvaaralliset. Portaat kiertää kuilua, jonne tungoksessa taatusti putoaa. Viileys ei juurikaan haitannut, katto oli niin lähellä eikä mitään viimaa esiintynyt. Katsomo oli anniskelualuetta, kesken ottelun sinne ilmestyikin oluttölkkien myyjä. En muista Suomessa ennen samaa nähneeni. Ottelu alkoi hiljaisella hetkellä Ahtisaaren ja Brysselin ruotsalaisfanien menehtymistä kunnioittaen.


Taylor nyt avauksessa vasemmalla, samoin Pohjanpalo kärjessä. Håkans oli vedetty alas wingbackiksi, jossa hänen lahjansa menivät hukkaan. Suomi kuitenkin hallitsi ensimmäistä puoliskoa lähes suvereenisti. Ikävästi toisessa päädyssä kenttää, joten kovin hyvin yksityiskohtia ei nähnyt. Taylorin hieno vapaapotku näkyi kyllä mahtavasti, maalivahdin käden kautta verkkoon. Toisella jaksolla ote hieman kirposi, toista maalia ei syntynyt millään ja ilmeisesti ainakin osa pelaajista luuli johdon riittävän. Se kostautui pahasti viimeisellä vartilla. Jo aikaisemmin Kazakstanin kaukolaukaus ohitti Hradeckyn ja pallo pamahti ylärimaan. Epäuskoisesti joutui seuraamaan VAR-tulkintaa, jossa Jenseniltä nähtiin käsivirhe. Beşiktaşin Zaynutdinov veti pilkulta kovaa suoraan keskelle Neeskens-tyyliin. Suomalaiset jäätyivät entistä enemmän ja viime hetkien kulmapotkusta sama Zaynutdinov puski taka-alanurkkaan suomalaisten seuratessa katseella. Ei sentään Unkari-tyyliin 1997 itse sohellettu maaliin, mutta ei paljon puuttunutkaan. Yleisö oli lähes raivoissaan lopputuloksesta ja pelaajien Pohjoiskaarre-tervehdys jäi lyhyeksi pelaajien poistuessa buuausten saattelemana.


Kanervan eväät tuntuvat nyt syödyiltä. Tässä karsinnassa voittopeleissäkään peli ei kunnolla ole kulkenut. Kolme tappiota putkeen karsintapeleissä yleensä tarkoittaa päävalmentajalle potkuja. Kansojen liigan loppupeleissä on vielä takaportti EM-turnaukseen. Ehkä Kanervan annetaan katsoa vielä se kortti, ehkä ei.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti