Olen jo jonkin aikaa ollut tietoinen These Football Timesista, joka on hieman Jonathan Wilsonin The Blizzardia muistuttava neljästi vuodessa ilmestyvä jalkapallojulkaisu. Vaikuttaa keskittyvän nykyfutiksen sijaan jalkapallon menneisiin vuosiin. Sehän kiinnostaa minua melkein enemmän kuin mikään muu. Alkusyksystä huomasin, että tulossa on kaksi erikoisnumeroa Itä-Eurooppaan keskittyen. Nimenomaan Itä-Euroopan jalkapallo on retromielessä kaikkein kiehtovinta, koska kommunismidiktatuurien aikana siitä oli niin hankala saada tietoa. Niinpä tartuin täkyyn ja pistin vuositilauksen sisään. Kirotun Brexitin takia postikulut nostivat kustannukset kaksinkertaisiksi, mutta ostopäätöksestä en silti luopunut.
Samaisen Brexitin takia julkaisu matkusti melkein kuukauden Britanniasta Helsinkiin, mutta lopulta sain sen käsiini. Todellakin Blizzardin tapaan enemmän aikakauskirja kuin lehti, sivuja 150. Sivut isompia kuin Blizzardissa, A4-kokoa. Mutta paljon enemmän kuvia ja näyttävää grafiikkaa kuin Wilsonin sarjassa. Se oli pettymys, teksti kuitenkin on tärkeintä. Ja kyllä ensimmäinen saamani numero on pienoinen pettymys muutenkin. Odotin enemmän tarinoita tuntemattomista suuruuksista, mutta varsin paljon julkaisussa kolutaan Itä-Euroopan tunnetuimpia polkuja, lähtien Unkarin 1950-luvun ihmejoukkueesta ja Ferenc Puskásista. Mutta koko sisältö kyllä keskittyy Itä-Eurooppaan, siinä mielessä lupaukset täyttyvät. Muuten tuttua materiaalia Unkarin ohella ovat mm. Puolan 1974-joukkue, Zbigniew Boniek, Jugoslavian toteutumaton superryhmä 1992, Steaua Bukarestin huippuvuodet 1980-luvun lopulla ja Gheorge Hagin tarina. Näistä ei siis kovinkaan paljoa uutta irronnut.
Mutta totta kai mukana oli kiinnostavaakin tavaraa. Jugoslavian ehkä kaikkein suurimmasta, Dragan Džajićista, en muista ennen lukeneeni yhtä kattavaa kuvausta. Crvena zvezdalla oli 1991 kasassa yksi Euroopan Cupin historan parhaista joukkueista, mutta silti finaalissa jugot kaikkien hämmästykseksi puolustivat koko ajan pilkkukisaan asti. Tässä kirjoituksessa avataan tapauksen taustoja, ensimmäisen itäeurooppalaisen voiton tärkeys meni kaiken muun edelle ja vihreä valmentaja Ljupko Petrović kehotti pelaajiaan antamaan pallo heti vastustajalle. Uskomatonta jopa itäeurooppalaiselta joukkueelta. Sarajevon ja PSG:n suurimmasta tähdestä Safet Sušićista on myös ansiokas artikkeli. Vähemmän tunnetuista joukkueista Velež Mostarista piirtyy kiinnostava juttu, mutta uudempi BATE Borisov -analyysi jää pintapuoliseksi. Samoin tarina modernimmasta tähdestä Edin Džekosta on valjuhko. Parempaa jälkeä syntyy Pohjois-Makedonian jättiläisestä Darko Pančevista.
Ei siis aivan niin kiihkeä kokemus kuin odotin, mutta voihan homma vielä parantua. Itä-Euroopan kronikoista on tulossa toinen osa ja tilaukseen kuuluu vielä kaksi muutakin kirjaa, joiden sisällöstä ei ole vielä tarkempaa tietoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti