Geoffrey Household: The Last Two Weeks of Georges Rivac

 1970-luvulla yläasteaikoina luin paljon brittiläisiä vakoilutrillereitä. Ian Flemingiä, Len Deightonia, John le Carréa, Graham Greenea. Klassikkokamasta en vielä Eric Ambleria löytänyt, mutta Geoffrey Householdin Ihmismetsästys tarttui haaviin. Alkuteos Rogue Male oli ilmestynyt jo 1939. Seuraavaksi törmäsin Householdiin 1982, kun Matti Salo hehkutti Rogue Malea ja Fritz Langin Man Hunt - filmatisointia film noir -perusteoksessaan Seinä vastassa. Romaanin suomennos otti siis nimensä Langin elokuvasta vuodelta 1941. Sitten Peter von Bagh näytti jossain Oulun Elokuvakeskuksen tilaisuudessa huikean avauskohtauksen Man Huntista. Meni vielä monta vuotta ennen kuin näin Langin elokuvan kokonaisuudessaan. Householdiin en ole sittemmin muuten törmännytkään. Toki katsoin aivan äskettäin 50-luvun vakoilutrillerin Rough Shoot, joka perustuu Householdin romaaniin.

Durhamin Juha Nakarilla on suhteellisen samanlainen kirjallinen maku kuin minulla. Alkusyksystä Juha tarjoutui ystävällisesti lähettämään pari kirjaharvinaisuutta. EU:n ulkopuolelta saapuva paketti juuttui Suomen tulliin viikkokausiksi ja monenlaista proopuskaa piti valaehtoisesti täyttää. Loppujen lopuksi sain paketin käsiini marraskuun Australia-turneen jälkeen. Toinen kirjoista osoittautui Householdin tekemäksi. Kiitoksia vaan.

Kyseessä on kylmän sodan trilleri vuodelta 1978. 1900 Bristolissa syntynyt Household oli melkoinen kosmopoliitti. 20-luvulla hän asui mm. Romaniassa, Espanjassa ja USA:ssa, sitten 30-luvulla painomusteen myyntimiehenä ympäri maailmaa. Sota-aika kului vakoojana mm. Kreikassa ja Romaniassa. Sittemmin Household vetäytyi Englannin maaseudulle vapaaksi kirjailijaksi. Tämä teos ei ole läheskään miehen viimeisiä. Rogue Malen jatko-osa Rogue Justice ilmestyi 1982 ja vihoviimeinen Face to the Sun vielä kuolinvuonna 1988.

Homma käynnistyy Lillestä, jossa pienimuotoista import/export -bisnestä pyörittävä espanjalais-brittiläis-ranskalainen Georges Rivac saa tšekkiläisen vieraan. Monimutkaiset tapahtumat alkavat kietoutua vyyhdeksi, jonka ytimessä näyttää olevan itäblokin sotilaallinen vastarintaliike Unkarissa, Puolassa ja Tšekkoslovakiassa. Jonkinlaisesta yhteisestä EU-Euroopasta profeetallisesti haaveileva Rivac saa varsin epäuskottavasti parikseen unkarilaisen kenraalin viehättävän veljentyttären Terezia Fodorin. Alkaa pakomatka Brysselin, kanaalilautan ja Lontoon kautta Englannin maaseudulle Oxfordin lähelle. Takaa-ajajina ainakin KGB ja Stasi. Pariskunnan ajautuessa erilleen näkökulma on välillä Fodorissa, välillä Rivacissa. Runsaasti käänteitä, ei kovin realistista, mutta viihdyttävää. Suppeassa romaanissa on välillä tyhjäkäyntiä ja toistoa, mutta ote tihenee onneksi loppuvaiheissa. Household antaa siis ymmärtää 1978, että Itä-Euroopan kommunismidiktatuureissa on merkittävää vastarintapotentiaalia, jopa armeijoiden johtoa myöten. Se oli varsin tarkkanäköistä vanhalta mieheltä, varsinkin kun vertaa senaikaiseen suomalaiseen YYA-konsensukseen.