Abirradero-niminen craft-baari näköjään ollut ihan vieressä, kun eilen palasin futisottelusta. Täällä tutumpi meininki. Klo 12.10 krapulaisen oloinen baarimestari nosteli tuoleja pöydiltä ja palvelu oli flegmaattista. Peräti 36 hanapaikkaa, joista täytettä noin 27 raanassa. Baarimestari viittasi paperiseen olutmenuun, jossa ei mainittu esimerkiksi tämän Trinitat-oluen panimoa. Myöhemmin baarin seinälle syttyi informatiivisempi Untappd-näyttö. Untappdin nettiversiossa ei kuitenkaan hanalistaa. Omiakin oluita näyttäisi olevan tarjolla.
Kuusi olutta tarjolla La Sitgetana -nimiseltä Sitgesin panimolta. Trinitat on west coast IPA, 6,5%, 70 IBu. Kirkasta on, sitrusta, pihkaa, maltaisuutta ja katkeroa. Kuiva kokonaisuus. Sitrus hieman piilossa, mutta muuten ok. Barcelona, Abirradero, 28.1.2024.
Mutta en ollut koskaan nähnyt joukkuetta kotikentällään, muuten kuin televisiosta tietysti. Kävin Barcelonassa ensi kerran 1999 työmatkalla, mutta joukkueella ei ollut kotiottelua. Camp Noulla kyllä kävin, stadion ja museo oli lähes uskonnollinen kokemus. Vuoden 2016 lomareissulla ei silloinkaan osunut peli kohdalle. Nyt sitten näin kävi, mutta julmahkon kohtalon takia Camp Nou meni remonttiin viime kesänä. Barcelona pelaa nyt kolme kautta olympiastadionilla. Päätin kuitenkin hankkia lipun.
Stadion on siis Montjuïc-vuoren päällä. Kävin vuorella 1999 katsomassa, kun Chrissie Hynden Pretenders lämmitteli skottilaista Texas-bändiä Palau Sant Jordissa. Kuulostaa oudolta, mutta Texas oli vähän aikaa isompi nimi kaupallisesti. En muista miten silloin kiipesin vuorelle, mutta nyt lähestyin kohdetta Espanya-metroaseman suunnasta. Useiden liukuportaiden kautta pääsinkin kivuttomasti stadionille. Takaisintulo tulisikin sitten olemaan huomattavasti vaikeampaa.
Lippuni oli kallis, mutta paikka melko kehno melkein kulmassa. Juoksuradat oli peitetty, mutta ei loivat katsomot kovin huikeaa tunnelmaa tuoneet. Melkoisen täynnä katsomo kyllä näytti olevan, yli 46000 katsojaa. Hiljainen hetki alussa, Beckenbauerin ja futisvalokuvaaja Horacio Seguin kunniaksi. Villarreal teki heti paitsiomaalin, mutta Barca hallitsi palloa. Cruyffin 14-numerolla pelannut Portugalin lainamies Joâo Félix ehkä näyttävin hyökkäyspäässä. Tulosta ei kuitenkaan tullut. Villarrealilla oli toinen epäselvempi paitsiomaali ja sitten puoliajan lopulla Gerard Moreno teki kovalla laukauksella vierasmaalin. Barcelonan puolustus vaikutti hataralta.
Barca painoi tauon jälkeen, useita tilanteita. Pilkkuakin kaivattiin. Luulin tässä vaiheessa, että VAR ei ole La Ligassa käytössä. Vastahyökkäyksestä Villarreal teki sitten helpon maalin. Barcan puolustus ei tosiaan toimi. Kavennus syntyi sitten väkisin suhteellisen pian, Gündoğan runnoi sisään. Tasoitus sitten ruuhkan takaa vähän onnekkaalla laukauksella, jonka veti Félixin tilalle tullut Pedri. Barcan johtomaali Frenkie de Jongin vapaapotkusta, merkittiin Baillyn omaksi maaliksi. Sain otettua kolme kuvaa tilanteesta. Kaikki kolme isäntien maalia syntyi 10 minuutin sisään tunnin kohdalla.
Villarrealin synkän jakson jälkeen arvelin Barcan hoitavan homman. Merkillinen loppu oli kuitenkin edessä. Villarreal onnistui tasoittamaan 83. minuutilla suoraviivaisella hyökkäyksellä. Sitten Barca sai käsivirheestä pilkun. Nyt yllättäen VAR otettiinkin käyttöön ja tuomio peruutettiin. Tilanne näyttikin epäselvältä. Katsomo tyrmistyi ja pelaajat lamautuivat. Yliajalla Villarreal teki helpon näköisesti kaksi maalia. Tuli mieleen Suomen kohtalot eri joukkuelajeissa. 12 minuuttia lisäaikaa, jokainen Villarrealin maali eri pelaajan nimiin. Ensi kertaa viisi maalia Barcan kotipelissä 60 vuoteen. Xavi ilmoitti kuulemma lopettavansa valmentajana kauden loputtua.
Tarkoitus oli palata samaa reittiä kuin tulinkin, mutta ajauduin väkijoukon mukana pimeydessä jollekin vuorta kiertävälle autotielle. Kun porrasreittiä olisin ajallisesti ollut jo alhaalla, huomasin olevani vielä korkealla vuorella. Lähdin sitten joidenkin muiden mukana laskeutumaan pimeitä jyrkkiä betoniportaita kännykän lampun avulla. Loputtomien portaiden alla oli vielä melko pitkä kalteva pätkä liukasta kosteaa savea. Uskomatonta, kun eihän Barcelonassa ole satanut miesmuistiin. Lopulta pääsin jonkinlaiselle kadulle, joka vietti kuitenkin alaspäin useampia kilometrejä, tai ainakin siltä tuntui. Päädyin lopulta Ramblan alapäähän ja saatoin hieman hengähtää.
