Anthony Mann: Side Street

 Olo on suunnilleen kuin jouluaattona pikkulapsella. Ajauduin Internet Archive -nimiselle sivustolle ja selailin sieltä läpi tarjolla olevat film noirit. Löytyi helposti noin 25 superklassikkoa, joita olen innokkaasti metsästänyt yli 40 vuotta. Lopputalvi meneekin nyt kevyesti näiden parissa. 

Parhaat päältä tietenkin. Side Street on tainnut olla viime vuosina wanted-listani ykkösenä tai ainakin top3:ssa. Matti Salon listauksissa se oli Anthony Mannin ohjauksista ykköseksi nostettuna ja taisipa Salo julkaista joskus 90-luvulla Filmihullussa pitemmän artikkelin teoksesta. Eilisen Mystery Streetin tapaan Sydney Boehmin käsikirjoitus ja MGM-tuotanto, vuodelta 1949. Nicholas Rayn edellisvuoden debyytin They Live By Nightin pääpari Farley Granger ja Cathy O'Donnell otettu uudestaan fokukseen. 

Kyseessä on varsinainen New York City -elokuva par excellence. Pystysuorat ilmakuvat Manhattanin pilvenpiirtäjistä avaa leffan ja enimmäkseen ulkosalla kaduilla koko elokuva pysyy. Ei siis ehkä niin tummasävyinen kuin Mannin Raw Deal tai Railroaded, mutta ei tämä mikään valoisa komedia ole. Granger esittää vähävaraista nuorta isää, joka horjahtaa varkauden polulle. Tapahtumat johtavat yhä synkempiin syövereihin. Poliisipäällikön voice-over sävyttää välillä menoa, mutta mikään poliisiproseduraali tämä ei ole. Jean Hagenin femme fatale on poikkeuksellisen brutaali ja varsinaiset murhaajat vielä dekadia moraalittomampia. Kamera nousee uudestaan ylös lopun takaa-ajossa Wall Streetin kortteleiden läpi aikaisin sunnuntaiaamuna. O'Donnell jää vähän liikaa nyyhkiväksi morsiameksi, mutta yleensä siloposkinen Granger on vakuuttava luoviessaan savuisten räkälöiden läpi löytääkseen todelliset syylliset ahdinkoonsa. Ei missään tapauksessa pettymys, todella ensiluokkainen elokuvahan tämä on, mutta ei silti kohoa Raw Dealin rinnalle.