Slow Horses -sarjan neljäs osa vuodelta 2016. Nyt Herron pääsee lopulta kunnolla vauhtiin ja kirjailijan maine alkaa vaikuttaa ansaitulta. Kerronta on aiempaa tiheämpää ja nopearytmisempää. Omalaatuisella prologilla alkava romaani näyttää kehittyvän kidnappausdraamaksi, mutta juonessa on useampia kerroksia ja monta käännettä. Herkullisen poliittiseksikin toiminnallinen ja komediallinen vakoilutarina osoittautuu. Koko romaani tapahtuu käytännössä yhtenä päivänä. Herkullisia kommentteja toimistotyöstä, jotka ovat yleispäteviä toimialasta riippumatta. Henkilöhahmot alkavat saada lisää syvyyttä, mutta säilyvät silti kiinnostavan mystisinä. Ensi kertaa kuulin Boris Bike -termin tässä romaanissa. Lontoon paikallisväri on entistäkin kirkkaampaa. Romaanin lopetus on niin sykähdyttävä, että en muista vastaavaa lukeneeni pitkään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti