Lähimpään panimomyymälään on matkaa noin 400 metriä, mutta aikaa vierähti yli kaksi vuotta edellisestä vierailusta. Vallilan Panimo on rottamaisen sitkeä toimija, vaikka näkyvyys ainakin omassa kuplassani on heikko. Ehkä se menestyy silti jossain muussa segmentissä. Tarjonta ja kysyntä eivät vain omalla kohdallani kohtaa. Muutama päivä sitten huomasin kuitenkin uutta IPAa valmistuneen Nilsiänkadulla. Niinpä kahlasin paikalle vuoden suunnilleen hankalimmassa kelissä. Kyseessä on SMC Lähiörotat -nimisen musiikkiaktin eläköitymisen kunniaksi pantu kertakeitos. Nimi viittaa "ihan vitun jepa" -lainiin orkesterin lyriikassa, jos nyt oikein ymmärsin. 6,7 %, todella tummaa IPAksi, melkein tummanruskeaa. Tuoksussa maltaisuutta, pihkaa ja karamellia. Maku on samantapainen, leipäinen myös. Eli oikeastaan brown ale. Hedelmäisyyttä hyvin vaikea löytää. Sinänsä mitään omituisia makuja ei esiinny, mutta eihän IPAn kieltämättä väljät rajat sentään tällaista pidä sisällään. Lievästi katkeruutta on, mutta se ei paljoa auta. Ostopaikka Helsinki, Vallilan Panimo.
Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti