lauantai 9. maaliskuuta 2024

Ruotsi NATOssa

 Kun Suomi ja Ruotsi jättivät NATO-hakemuksen lähes kaksi vuotta sitten, muistelin kokemuksiani idän ja lännen välissä. Kun nyt myös Ruotsi on NATOssa, on aika hieman täydentää muistoja. Uskoin Suomen pääsevän NATOon 2022, mutta Ruotsin suhteen olin epäilevämpi. En ajatellut Turkin ja Unkarin jarrutusta, vaan Ruotsin omaa tahtotilaa. Niinköhän yli 200 vuotta puolueettomuuttaan rummuttanut kansankoti muuttaisi linjaansa, kun vuosisataisten perinteiden mukaisesti Suomi olisi edelleen käytettävissä puskurina. 


Vierailin Ruotsissa 1967-83 melko säännöllisesti, koska tätini perheineen asui Keski-Ruotsissa, ensin Långshyttanissa ja Avestassa, sitten 1970-luvun alusta Sandvikenissa. Ehdin nähdä vasemmanpuoleisen liikenteenkin. Vesivessa, suihku ja aluksi jopa sähkö olivat kainuulaispojalle ennennäkemätöntä luksusta. Kaikki tuntui olevan paremmin kuin Suomessa, kiertelin serkkujeni kanssa huvipuistoissa ja eläintarhoissa. Tätini mies, Tali-Ihantalan veteraani, ei ollut volvomiehiä vaan hän suosi saksalaisia, Ford Taunus, Opel Rekord, lopulta räyhäkkä Manta. Sandviken oli suunnilleen Kajaanin kokoinen pikkukaupunki, mutta suureksi hämmästyksekseni siellä oli pelattu kaksi jalkapallon MM-lopputurnauksen ottelua 1958, Unkari-Wales ja Unkari-Meksiko. Jernvallen on edelleen maailman pohjoisin MM-lopputurnausstadion. Tuoreena futisfanaatikkona en pystynyt lopettamaan ihmettelyäni ja kävin kentällä fiilistelemässäkin. Suuressa maailmassa. Näihin aikoihin myös tuleva näyttelijä Geena Davis oli vaihto-oppilaana Sandvikenissa.


Koko pohjoinen Ruotsi Sandvikenista ylöspäin tuli tutuksi vanhempieni autoretkillä. Panssariesteet Haaparannan ja Kalixin välillä tien sivussa tuli bongattua. Koulussa pidin ruotsia poikkeuksellisen helppona kielenä englannin jälkeen ja koko aikuisikäni olen lukenut ruotsalaisia romaaneja alkukielellä. Puhumista en ole harjoitellut, vaikka koko työurani olen ollut säännöllisesti ruotsalaisten kanssa tekemisissä. Työkieli on aina ollut englanti ja käytännössä kaikki ruotsalaiset puhuvat parempaa englantia kuin suomalaiset. Ruotsalaiset ovat sympaattisia, mutta kovemmassa paikassa oma etu on aina tärkein. Näin taitaa olla kaikkien kansallisuuksien kohdalla. Siksi en oikein uskonut ruotsalaisten NATO-kannan, lähinnä sosiaalidemokraattien, muuttuvan Suomeen kohdistuvan lisääntyneen uhan takia.


"Puolueeton" Ruotsi myötäili Saksaa molemmissa maailmansodissa. Toisen maailmansodan kaksinaamainen peli on paremmin tunnettu, mutta ensimmäisessäkin Ruotsi miinoitti Juutinrauman ja esti ympärysvaltojen pääsyn Itämerelle. Ruotsalaisia vapaaehtoisia taisteli myös saksalaisten rinnalla Suomessa 1918. Kylmän sodan aikana Ruotsilla oli eriasteisia salaisia sopimuksia USA:n kanssa, vaikka julkisuudessa kritisoitiin mm. Vietnamin sotaa. Kaiken takana oli koko ajan Ruotsin oma etu, ei maailman "omatuntona" toimiminen. Niinpä esim. epäilin Ruotsissa esiintyneiden koraanien polttamisten takana olleen ruotsalaisia NATO-liittoutumista vastustavia tahoja. 


Mutta niin vain Ruotsinkin puolueettomuus loppui virallisesti. Ei olisi uskonut tällaista vielä näkevänsä. Rintama on nyt suora itään päin, vaikka Atlantin takana viides kolonna kerää voimia. Tilanne on silti käsittääkseni parempi kuin koskaan elinaikanani. 

 


 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti