Van Gaal, Koeman ja Rijkaard käväisevät Wilsonin sujuvassa kerronnassa sivuhenkilöinä, mutta pääosin tämä on teoksen alaotsikon ja kansikuvan perusteella kertomus Guardiolan ja Mourinhon vastakkainasettelusta. Wilson kertoo melko vakuuttavasti Mourinhon näkemysten olleen alkuvaiheessa Cruyffin linjoilla, mutta vähitellen Mourinho erkani niistä ja päätyi täysin vastakkaiselle laidalle. Kun Cruyff korostaa pallon hallintaa, Mourinhon taktiikassa ei voi tehdä virhettä, jos ei pidä palloa. Guardiola puolestaan on pitänyt kiinni Cruyffin opeista niin paljon kuin mahdollista muuttuvissa ympäristöissä. Van Gaalin joukkueet ovat puolestaan olleet jonkinlaisia vesitettyjä kompromisseja. Wilsonin sympatiat ovat tietysti Guardiolan puolella, mutta näkee heikkouksia myös hänen ajatuksissaan. Kirja on tosiaan jo kuusi vuotta vanha ja molemmat menestysvalmentajat ovat senkin jälkeen kokeneet kaikenlaista. Wilson on upea kirjoittaja ja tätäkin teosta lukee ahmien. Ehkä aihe on kuitenkin liian tuttu ja kulunutkin, Wilsonin teokset vanhemmasta jalkapallohistoriasta ovat vielä kiehtovampia. Mielenkiintoisinta oli ehkä kuvaus Guardiolan valmistautumisesta valmentajaksi peliuran päätyttyä. Pep matkusti Etelä-Amerikassa ja imi vaikutteita argentiinalaisilta legendoilta César Menottilta ja Marcelo Bielsalta, mainitaan myös tuntemattomampi Ricardo La Volpe, reservimaalivahti vuoden 1978 MM-voittajissa. Jari Litmanen mainitaan kirjassa lyhyesti. Wilsonin mukaan "ahkera" (industrious) Litmanen oli Van Gaalin ihannepelaaja kymppipaikalle. Barcelonassa tuli vaikeuksia, kun myös Rivaldo halusi pelata kymppipaikkaa. Selvästikään Litmanen ei ole Wilsonin suosikkeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti