Naisoletettu baarimestari tykkäsi teepaitani Wild Hop -logosta. Tätä ei Suomessa tapahdu. Session kolmantena TIPA, 10,0 %. Strataa tässäkin, myös Idaho 7 ja siis brittiläinen Deya kumppanina. Hyvin sameaa, syvän hedelmäinen tuoksu. Passionia, mangoa ja persikkaa. Kirpeä, makea ja hieman mausteinen maku. Ei täysin raikas, ei varsinkaan kuohkea. Mutta alkoholi kyllä peittyy. Ei kummoista peräkärryä ja makeahkona homma jatkuu loppuun asti. Juotavuus kohtalainen, mutta tyylin valioihin tämä ei kohoa. Paranee lämmetessä, ehkä olin liian kriittinen. 70-luvun Bobby Womackia ja Stevie Wonderia nyt, Helsingin olutbaareissa musiikki on sekavaa, en muista törmänneeni pitkään aikaan vastaavaan tyylitajuun ja sopivaan volyymiin kuin täällä. Barcelona, Garage, 22.1.2025.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti