perjantai 3. huhtikuuta 2015

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Olen lukenut aiemmin Murakamilta näppärän Carver-tyyppisen juoksukirjan. Nyt käsissä tuore perinteinen romaani, ilmeisesti samaa tyyliä kuin Murakamin tunnetuin teos Norwegian Wood. Intensiivistä kerrontaa, fokus koko ajan 36-vuotiaan rautatieasemia suunnittelevan päähenkilön tajunnassa. Mies on kuulunut lukioaikanaan Nagoyassa poikkeuksellisen tiiviiseen kolmen pojan ja kahden tytön yhteisöön. Yhteisö säilyy vielä vuoden päähenkilön siirryttyä Tokioon opiskelemaan, muut jäävät Nagoyaan. Sitten päähenkilö suljetaan yhteisöstä totaalisti, syytä kertomatta. Mies suistuu henkiseen katuojaan, mutta pystyy vähitellen harsimaan elämänsä kokoon. 36-vuotiaana miehen naisystävä kehottaa selvittämään menneisyyden mysteerejä.

Romaanin alkupuolen jännite syntyy yhteisöstä sulkemissyyn selvittelyn ympärille. Murakami kirjoittaa selkeästi ja tiheästi, Raisa Porrasmaan käännös suoraan japanista toimii ilmeisen onnistuneesti. Jännite ikävästi heikkenee, kun mysteeriä sitten jälkipuoliskolla vähitellen puretaan. Melko taitavasti kyynisen näkemyksen Murakami silti rakentaa, menneisyyteen ei ole paluuta enää kenelläkään. Mielenkiintoisesti yksi yhteisön jäsenistä on päätynyt Suomeen ja päähenkilö vierailee heinäkuisessa Helsingissä, Hämeenlinnassa ja suomalaisella kesämökillä. Täysin tyydyttävä romaanin jälkipuolisko ei kuitenkaan ole, vaikka lukijan mielenkiinto taatusti pysyy herpaantumattomana. Murakami hämärtää unijaksoilla realismia, mutta mihinkään fantasiaan ei sentään horjuta, unet ovat täysin uskottavia. Yhdestä yhteisön jäsenestä on kuoriutunut Sarasvuo-tyyppinen yritysvalmentaja, joka hyödyntää hilpeästi koulutuksessa SS-miesten kokemuksia. Melankolia on ehkä japanilaista, mutta muuten fiilis on aika tylsänkin universaalia, päähenkilön tuntemukset voisivat olla amerikkalaisen tai eurooppalaisenkin miehen tajuntaa. Klassiseen musiikkiin paljon viittauksia, nämä osat jäivät itselleni vieraiksi. Murakamia on pidetty Nobel-ehdokkaana, mutta näiden kahden teoksen perusteella kovempaakin kamaa tuottavia kirjailijoita löytyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti