sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Sonnisaaren kotiolutkilpailu 1/2016






Pääsin osallistumaan tuomaristoon Sonnisaaren ensimmäisessä kotiolutkilpailussa. Panimolla oli juuri saatu uudet isommat käymistankit toimintavalmiuteen. Siirsimme kotioluet kisapaikalle. Niitä oli 61 kappaletta, paljon odotuksia enemmän. Tuomareita oli kuusi, ruokapuolelta tunnettu Janne Pekkala, Sonnisaaren pääosakkaat Timo Kanniainen ja Harri Vaarala, yhtiönsä kautta omistajiin lukeutuva Esa Hiltunen sekä pienosakkaat Jani Simonen ja minä. Kun tarkoitus oli hoitaa homma yhdellä sessiolla, jouduimme jakautumaan parityöskentelyyn. 20 olutta jokaiselle parille, joista 3-4 valittaisiin finaalikierrokselle. 

Kyseessä ei ollut varsinainen sokkomaistelu, mutta itse en ollut perehtynyt etukäteen ollenkaan lähettäjien kommentteihin tai resepteihin. Pullojen kyljissä oli vaihteleva määrä informaatiota ja niitä tuli maistellessa silmäiltyä. Joissakin pulloissa ei ollut juuri mitään tietoa, joissakin todella upeita etikettejä. Pakkaus ei tietenkään vaikuttanut oluen arviointiin. Timo ja Harri tiesivät tietysti oluista etukäteen enemmän. He olivat numeroineet kilpailijat karkeasti oluttyylien mukaiseen järjestykseen. Jokainen pari otti siis joka kolmannen pullon testaukseen, näin kaikille tuli näytteitä lähes kaikista tyylisuunnista. Eniten oluita oli portteri/stout- ja APA/IPA -suunnilta. 


Olen maistellut kotioluita varsin paljon ja tiesin siis suunnilleen mitä odottaa. Olen kuitenkin pisteyttänyt oluita hyvin vähän ja tämä oli melkoisen uusi kokemus. Pisteitä annettiin ulkonäöstä (1-5), tuoksusta (1-10), mausta (1-10), suutuntumasta (1-5) ja yleisfiiliksestä (1-20). Joillekin oluille sain samat pisteet neljästä ensimmäisestä kriteeristä, vaikka selvästi oluissa oli eroja miellyttävyydessä. Tällaiset tilanteet erottelin yleisvaikutelmapisteillä. Olin melko säästeliäs pisteissä, paras olut sai 35 pistettä, maksimi siis 50. Toimin Janin kanssa parina ja keskustelimme oluista samalla. Tämä väistämättä vaikuttaa näkemyksiin.


Taso oli siis kutakuinkin sellainen kuin odotin. Muutama virheellinen yksilö löytyi, joitakin ei saanut siirrettyä pullosta lasiin, joten ne jäivät arvioimatta. Muutama selvästi makuvirheellinenkin löytyi, odotetusti esim. lagerin valmistus kotioloissa on haastavaa. Muutamia mielenkiintoisia tapauksia löytyi, jotka eivät kuitenkaan finaalikierrokselle päätyneet. Eräässä india pale lagerissa oli todella hätkähdyttävän hieno hedelmäaromi, mutta ei ollenkaan katkeroa, joten pisteet laski sen takia. Soureja oli vain kaksi, molemmat samalta valmistajalta. Nekään eivät tarpeeksi pisteitä saaneet, mutta kaikki tuomarit kokeilivat myös niitä rohkaisten persoonallisempaa tyylivalintaa. IPOjen taso oli odotettua vaisumpi, finaaliin pääsi vain yksi ja sekin niukin naukin. Katkeruuden keveys oli suurin puute niissä, joita itse kokeilin. Belgialeissa oli parempaa jälkeä, finaalissa kolme. Kolme vahvaa stoutiakin, sehän oli odotettavissa. Mukana myös amber ale, kölsch ja american wheat, joten huipulla oli mukavasti tyylikirjoakin. Mielenkiintoista oli se, että finaaliin pääsi kaksi henkilöä kahdella eri oluella ja valinnat tehtiin eri pareissa. Laadulla on siis tekijänsä.


Kärki oli tasaista, mutta kyllä voittaja löytyi. Sonnisaari tiedottaa lähiaikoina asiaankuuluvin seremonioin. Henkilökohtaisesti harmittaa, että kaikkia oluita ei ehtinyt maistamaan. Käsittääkseni Sonnisaari on aikeissa järjestää vastaavaa jatkossakin, mutta ehkä erilaisella formaatilla. Ehkä haettuja tyylisuuntia täsmennetään, ehkä vain nopeimmat ilmoittautujat pääsevät mukaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti