torstai 3. toukokuuta 2018

Sonnisaari Maihop



Oululaista Sonnisaaren pienosakaskollega Jani Simosta on säälittänyt minun ankea eloni kevään mehukaljakuplassa. Hän lähetti ystävällisesti virkistysnäytteitä Sonnisaaren uudesta tuotannosta, varmaankin hankittu tuoreesta Sonnisaaren panimomyymälästä, jossa en ole ehtinyt käymään. Paketista löytyi kolme tiukasti pakattua pötkylää, saatesanoina oli ytimekkäästi #eituoremehua. Kiitoksia vaan, jälleen kerran. Kahdesta pötkylästä löytyi Maihop-pullot, alaotsikkona brutally hoppy bock. Erittäin lupaavaa, 6,5%. Tiettävästi kypsytetty ainakin kaksi kuukautta tankissa, IBU-lukema 75, humalina saksalaista kamaa Hallertaun alueelta: Mittelfrüh, Magnum ja Blanc. Jälkimmäisin itselleni vieraampi, näyttää tarjoavan amerikkalaistyylisiä aromeja. 
 
Tummaa kuparin väriä, erittäin kirkas olut, nooh, ehkä hienoista utua, kuin syyskesällä yön viileyden levitessä metsälammen ylle. Ohut, mutta melko kestävä vaahto. Tuoksussa voimakasta aromia, jopa katu- tai siitepölyn tukkiman nenän välityksellä. Pähkinää lähinnä, maltaisuutta. Maku on matalahiilihappoinen, hedelmäinen, ruohoinen, pähkinäinen, maltainen, täyteläinen. Ei täysin kuiva, mutta ei karamellisuutta. Mitään bockeja usein vaivaavaa metallisuutta ei tunnu. Bockeissa ei yleensä ole mainittavaa katkeruutta, ei se tässäkään ihan brutaalia ole, mutta tuntuvaa kuitenkin. Pakko on kädet nostaa pystyyn, tässä on nyt Sonnisaarelta yksiselitteisen kova suoritus. Kuin raikkaalle lähteelle saapuminen mehukalja-aavikossa vaeltaneelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti