perjantai 25. tammikuuta 2019

Real Ale Brextival 2019 @ Gallows Bird, jatkopäivä






Saavuin Espoon cask-baariin festivaalin toisena päivänä klo 15:10, kovasti jo jengiä sisällä. Ostin tuulikaapista edellispäivän tapaan 10 polettia, 44€. Niillä saa siis 10 puolikaspinttia. Hörhöjä selvästi vähemmän liikkeellä kuin torstaina, mutta tuttuja silti edelleen paljon paikalla. Avaus Signaturen Roadiesta, 4,3%, niin sanotusti IPA. Sitrusta on, ohut, mutta puhdas, ei kuitenkaan katkeroa. Redemptionin  Red IPA on tehty yhdessä Lontoon St. Pancrasin rautatieaseman läheisyydessä toimivan Queen's Head -panimobaarin kanssa.  Karamellia hieman, kuiva. Katkera, puhdasoppinen pitkä jälkimaku. Hyvää kamaa ilman muuta. 

Tap Eastin Tonic Ale koko tapahtuman kevein, vain 3,0%. Britit pystyy näilläkin lähtökohdilla koviin suorituksiin, mutta nyt olut on ohut, mausteinen, tunkkaista vihanneksisuutta. Ei katkeruutta, pettymys ilman muuta. Signaturen B-Side-nimisessä brown alessa 4,7%. Ryhdikäs,  hedelmää ja katkeroa puhtaasti. Selvästi istunnon paras tähän mennessä. 

Edellisen B-Siden tapaan Brown alea jatkoksi Five Pointsin Brick Field, 5,4%,  hedelmäisyyttä, mutta ei yhtä intensiivinen kuin edellinen tuote. Katkeruutta hieman enemmän jopa, hyvin toimii. Hammertonin N1:ssä pehmeää sitrusta. Tässä ei diasetyyliä eilisen N7:n tapaan, puhdasta kamaa, oikein hyvää, katkeruuskin mukana.

Viimeiseksi real aleksi valikoitui One Mile Endin Ancho Cocoa Stout, 6,4%. Tätä aluksi vieroksuin, mutta kuulin ettei tässä ole liikaa anjovista, kookosta tai chiliä. Ancho siis viittaa chiliin eikä mereneläviin. Pehmeää, intensiivistä, ei mausteita liikaa, vähän poltetta. Chiliä sopivasti jälkimaussa, hyvää kamaa. Siirryin kegeihin, ensimmäisenä Signaturen Studio Pilsner, 4%. Hyvin kirkas kultainen olut. Viljaa, puhdasta, mutta aivan liikaa hiilihappoa, maku kärsii. Liian vähän katkeroakin.

Session päätteeksi kaksi keg-Kerneliä. Pale Ale Citrassa 5,2%, aika samea. Sitrusta vahvasti,  katkeroakin puhtaasti. Hyvää tavaraa, jälkimakua riittävästi. Tämä oli ehkä koko session paras. Lopuksi vahva porter, London 1856 Imperial Brown Stout, 9,1%. Mausteita, täyteläisyyttä, sosiaalinen tilanne häiritsee keskittymistä. Mallasta, vähemmän paahdetta kuin voisi odottaa, kuiva, ok, mutta ehkä jää kuitenkin hieman odotuksia vaisummaksi. 


Tässähän ei vielä kaikki ollut, ns. 2nd settingin oluissa olisi ollut mielenkiintoisia tapauksia. Tähän kuvioon liittyen mukaan tarjolle ehti vain Redemptionin Big Chief, jota join muutama vuosi sitten Lontoossa, joten skippasin sen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti