perjantai 30. elokuuta 2019

Ota Olut 2019












Kesän viimeisenä viikonloppuna olen ollut viime vuosina pääkaupunkiseudun ulkopuolella, joten olen missannut toistuvasti Otaniemen olutfestivaalin. Olen kuullut siitä jatkuvasti hyvää ja olin innoissani, kun lopulta pääsin mukaan. Järjestäjät jopa kutsuivat blogistin paikalle, joten fiilis oli korkealla jo ennen tapahtumaa. Someen tuli pilkuntarkkoja ohjeita käyttäytymisestä bileissä, joten en viitsinyt sen kummemmin valmistautua tapahtumaan. Siirryin vain kylmiltään metroon Sörnäisissä. Hyppäsin Aalto-yliopiston kohdalla ulos ja suuntasin ohjeiden mukaan läntiselle uloskäynnille. Juhla-alue piti olla tutun Fat Lizard -ravintolan takana. Mitään opasteita kadulla ei näkynyt, mutta seurasin paria opiskelijanuorukaista, jotka selvästi olivat suuntaamassa samaan kohteeseen. Siellä kaukana alhaalla parkkipaikka siintikin ja asetuin jonoon. Pientä jonoa todellakin heti aloitusaikaan, mutta pääsin kunnialla sisään. Parkkipaikkafestari Otaniemen keskellä siis kyseessä, ei mitään turhaa glamouria. Varsin väljästi rakennettu systeemi, tänne olisi sopinut kolme-neljä SOPPia kevyesti. Nyt näytteilleasettajia suhteellisen vähän, joten tunnelma ei todellakaan kovin tiheä. Sääkin aluksi hieman uhkaava sadetta ajatellen, mutta lopuksi keli selkiytyi aivan ihanneolosuhteisiin.

En keksinyt muutakaan, joten rupesin kiskomaan oluita. Aluksi en tuttuja huomannut, kaikki muut näyttivät 30 vuotta nuoremmilta. Vähitellen hörhöjä alkui valumaan paikalle, mutta mitään varsinaista hörhöpöytää ei nyt näissä oloissa muotoutunut. Masis ei aiemmin tuttu valmistaja, jokin käkipanimo varmaankin kyseessä. G'Day Haze NEIPA 6,7%, samea, mehuinen, kirpeä, hieman karkea. Katkeruuttakin on. Espoon Oman Panimon Cheers From Olari Galaxy IPA 6,2%, tunkkaisempi, ei kunnolla ananasta. Pettymys. Raumalaisen Lindenin Surfin' Bird New Zealand Pale Ale kirkas, hieman viljainen tuoksu. Kuiva ja ohuehko, jotain epämääräistä sivumakua. Porilaisen Rocking Bearin Kallo Hazy IPAssa vain  5,5%. Kirpeä, ei vakuuttava, liian vähän katkeroa ja autonrenkaan kumisuutta ikävästi. 

IPA-osasto siis aika masentava, mutta sitähän saattoi odottaakin. Siirryin eri tyyleihin, Lumelta Spruce Juice imperial porter, 10%. Leipäinen tuoksu, lakritsinen maku. Anista, ei oikein kummoinen. Ruosniemen Kuu Kaakon Yllä Viikate-bändille nimetty pils, maltainen, tuore, mutta vähän karamellinen myös. Baarihenkilö peri oluesta tuplahinnan, joten jouduin palaamaan vielä toiselle oluelle Ruosniemen tiskille. Päädyin kokeilemaan Mahtaja-nimistä malt liquoria, joka oli jo edennyt vintage-vaiheeseen vuoden kypsytyksellä. 10-prosenttinen viinalager siis kyseessä, runsasta vaahtoa. Tuoksu ei kovin miellyttävä, poikkeuksellisen lämmintä, makeaa, kuohkeaa, lämmittävää mallasjuomaa. Paljon odotuksia monimuotoisempi ja kiinnostavakin.

Tässä vaiheessa sosiaaliset kohtaamiset tiivistyivät ja olutmaistelu jäi hieman sivummalla. Paikalla viski-ihmisiäkin, yllättävää kyllä. Paloasemalta kävin tilaamassa Hämy Mikko -nimistä pale alea. Järkytyksekseni kuulin, että olut on nimetty Mikko Alatalon mukaan. Rinnakkaisjuoma Hämy Mara olisi ollut katu-uskottavammin Mara Balls -olutta. Nielaisin Alatalon näissä tunnelmissa. 5%, New England Pale Ale, samea, ohut, kuiva, mehuinen. Ei katkeruuta, mutta puhdas, session parhaita. Viimeisenä sitten Olarin Podhead Brown Ale, joka oli voittanut edellispäivän Kaffa-baarin kahviolutfestivaalien pääpalkinnon. Aika hyvältä kahvin ja maltaan yhdistelmä tuntui, raikas ja tuorekin, muuta ei juuri tullut muistiin kirjattua. Hyvä sympaattinen fiilis, mutta varsin nurkkakuntainen tunnelma Otaniemen festivaalista jäi, melkein sama tapahtuma olisi voinut olla Hyrynsalmellakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti