keskiviikko 26. helmikuuta 2020

Stadin Panimo, helmikuu 2020






Yritin taas kerran hankkia lippua kesäkuun Tanska-Suomi -EM-lopputurnausotteluun, kun UEFA:n resale portal aukesi. Taisi olla jo neljäs mainittavampi yritys tässä hankkeessa. Odottelin taas jonossa tunnin verran ja sitten odotetusti kävi ilmi, että kaikkiin muihin turnauksen otteluihin olisi lippuja tarjolla, mutta ei juuri tähän kiinnostavaan Kööpenhaminan matsiin. Klikkailin sitten F5-nappulaa kiihkeästi ja eiköhän sieltä noussut aina parin eri kategorian lippuja tarjolle. Mutta aina sen valitessani järjestelmä ilmoitti, ettei sitä olekaan. Tätä toistin niin kauan kunnes verkkokaupassa oleskeluaikani tuli täyteen ja minut heitettiin jonon perälle. Päätin lähteä lähimpään panimobaariin.

Stadin Panimon Timo Konttinen muutti alkuvuodesta Asturiasiin, mutta ensimmäinen comeback tapahtui siis jo nyt vajaan kahden kuukauden kuluttua. Totutulla käymistankkisessiolla mukana panimon henkilökunnasta Aki, Jenni ja Juhani, myös Ilkka Sysilä ja Joonakseksi esittäytynyt kotiolut/hedelmäpyre -kaveri, jos nyt oikein ymmärsin. West Coast Session IPAlla homma käyntiin, 4,5 %, herukkaa reippaasti, maukasta ja raikasta kamaa. Hedelmäöljyillä tuunattu Incredible Pale Ale oli huomattavasti vaatimattomampaa kamaa, jotenkin omituinen tunkkainen mausteisuus, jossa ehkä muiden kommenteista poimittu kookosrasvaisuus hallitsevin piirre. Genuine American Lager oli jo huomattavasti parempaa, vaikka varsin suoranuottinen esitys olikin.  

Galaxy Pils hyvin ruohoinen pils, maltaista raikkautta kohtuulliseen katkeruuteen nivoutuen. Ei mitenkään hedelmäinen, tämä erä Galaxya ei tuo esiin mitään tyypillistä ananaksisuutta. Voisi hyvinkin olla klassinen saksalainen Hallertau-pils. Tässä vaiheessa pari tsekkausta pullotarjonnasta. Aprikoosi-NEIPA yllättävän belgityylinen, pikemmin saison kuin NEIPA, hyvin raikas ja hedelmäinen. Grapefruit IPA puolestaan täyteläisempi, mausteinen, sekahedelmäinen, ei kovin raikas, ehkä jopa jotain sikunaisempaa. Lopuksi vielä käymistankista kamomilla-witbieriä, selvästi liian kylmää, varsin hiilihappoinen, korostetusti mausteinen. Ymmärsin, että kamomillaa on useinkin witeissä käytetty, vaikka siitä eivät belgipanimot ole isompaa ääntä pitäneet. Itse en kuitenkaan sen mausta tykkää. Stadin Panimo, 26.2.2020.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti