perjantai 9. lokakuuta 2020

Walter Hill: The Driver


Walter Hill sotkettiin mahdollisesti uran alussa kaupallisesti menestyneempään viihdeohjaaja George Roy Hilliin, mutta kyllä miehellä oli heti 1970-luvulla vahva kulttimaine. Ensin skenaristina Peckinpahin Jim Thompson -tulkinnassa The Getawayssa ja sitten neonoirin varhaisessa unohdetussa merkkiteoksessa Hickey & Boggs. Omissa ohjauksissakin oli terävää särmää Southern Comfortiin asti, mutta sitten ote alkoi löystyä. Myöhäistuotantoa en oikeastaan tunnekaan, mutta niiden maine ei ole kummoinen. The Driverin näin ensi kerran VHS-vuokrakasetilta joskus 80-luvulla ja se kolahti välittömästi. Elokuva säilyi pitkään omalaatuisen tuntemattomana, mutta viime aikoina se on saanut kunnianosoituksia Tarantinoa myöten, mm. Nicolas Winding Refnin Drive on melkein remake. Usein mainitaan myös tuore Edgar Wrightin Baby Driver, jota en ole onnistunut näkemään.

Kyseessä on siis Hillin toinen ohjaus vuodelta 1978, tunnettiin Suomessa nimellä Keikkakuski. Neonoir-tyyliä ja suorana esikuvana Jean-Pierre Melvillen lakoniset rikosleffat. Hill luetutti skriptin etukäteen ysikymppisellä Raoul Walshilla, joka ilmeisesti "hyväksyi" sen. Steve McQueen oli ehdolla pääosaan ja Bruce Dernin poliisirooliin Robert Mitchum. Sellaisella miehityksellä olisi ehkä syntynyt kaupallisesti kiinnostavampi elokuva, mutta tuskinpa yhtä persoonallinen kuin toteutunut tuotos. Dern on nilkkinä juuri oikealla tavalla niljakas ja Ryan O'Nealin tyhjä taulu sopii tähän vielä paremmin kuin McQueenin spartalaisuus. Eipä DVD-kopioni kovin kirkas ole, visuaaliset arvot heikkoja Los Angelesin yöstä. Alussa on mukavasti pokeriluolia ja biljardisaleja, mutta parhaat tehot ilman muuta irtoaa parista takaa-ajokohtauksesta. Mercedeksen hajotuksessa parkkihallissa on omalaatuista absurdismia, harvinaista Hollywoodille tässäkin vaiheessa. Isabelle Adjani tuo eurooppalaista tyylikkyyttä säväkästi. Junakohtaus on liian pieneksi leikattu, mutta Melville-homagea siihenkin saadaan. Hawksilainen ammattimies(/henkilö)-eetos on Hillin perusteemoja ja se on tässä leffassa todella kohdallaan. Mestariteos? Lähellä ollaan, mutta ehkä pieni kysymysmerkki vielä jää huojumaan.

3 kommenttia:

  1. Katsoin 80-luvulla aikoinaan vuokra-VHS:llä. Tapana oli ottaa filmi perjantaiksi ja katsoa se lauantaina ja sunnuntaina ennen palautusta. Parhaimmat leffat tuli kelattua useamminkin viikonlopun aikana. Faijan bensiksellä oli diili Pengerkadun Hyvärisen äijän videovuokraamon kanssa. Autojen pesut sun muuta = leffat. -Juha

    VastaaPoista
  2. Näkyjään Walter Hill ollut mukana kirjoittajana The Drowning Poolissa jonka katsoin 2 viikkoa sitten nostalgia-mielessä. Mielestäni leffat voisi rajata vuosien 1962 ja 1989 välille ja olisi aika hauskaa aikaa eikä paljoa menettäisi. -Juha

    VastaaPoista
  3. https://youtu.be/l8kiPB-6Cks

    Durhamissa ihan Victoria Inn pubin naapurissa on vankila jossa pahamaineisimmat rosvot nauttivat kuningattaren ylläpidosta. Esimerkiksi McVicar kuvattiin osittain siellä. Tiilimuurin yllä näkyy piikkilankaa. Muistaakseni Krayn joku veli oli sellä säilytyksessä. -Juha

    VastaaPoista