Toisena Olaron-sarjan oluena länsirannikon tupla-IPA, 8,0 %, huippuhumalat Azacca ja Simcoe pääosissa. Vaaleaa on, mutta yllättävänkin sameaa WCIPAksi, sentrifugia ei ole varmaan ainakaan growler-versiossa käytetty. Bensaa ja trooppisia hedelmiä tuoksussa. Bensiini on mielenkiintoista, koska en ole aiemmin sitä yhdistänyt näihin humaliin. Karviaismarjaa on myös. Maussa tulee sitten pihkaa kehiin oikein kunnolla, Simcoehan sitä pystyy tuottamaan. Trooppiset hedelmät väistyvät, sitrusta enemmän, mutta pihkaisuus hallitsee yllättävänkin voimakkaasti. Ei sentään karamellisuutta, mutta yllättävän heikko hedelmäisyys Olarin olueksi. Azaccaa ehkä liian vähän? Hyvä juotavuus kyllä ja peräkärry on raskas, oikein tanakka katkeruus saattelee olutta kohti loppusijoituspaikkaansa. Ei tässä paljoa valittamista ole, mutta ehkä edellinen kevyt-NEIPA oli silti vakuuttavampi. Ostopaikka Espoo, Olarin Panimo.
Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti