Helsinki Beer Festival 2023

 Uskomatonta, mutta totta. Kaikkien suomalaisten olutfestarien äiti HBF palasi henkiin neljän vuoden koronatauon jälkeen, edellisen kerran siis 2019. Eikä mikään tunnu olennaisesti muuttuneen. Korhonen ja Peltonen kiersivät alkukeväästä nyt Tšekin pikkupanimoja ja saalis oli esillä kakkoskerroksessa. Belgialaisia oluita myös paljon pullossa omalla tiskillään, muuten sitten sekalainen joukko panimoiden ja maahantuojien tiskejä. Vuoden olutravintolalla Juovalla samoin oma slotinsa. Lehdistötilaisuutta ei tällä kertaa järjestetty, tai en ainakaan saanut sellaiseen kutsua. 

Saavuin klo 14 paikalle ns. ammattilaistunneille ja ensimmäisenä katse osui Olarin rakennelmaan, jossa Hanna ja Ville kumppaneineen olivat valmiina jakelemaan tuotteita. Olin liikkeellä nyt uudella rennommalla festariotteella, eli en tehnyt oluista muita muistiinpanoja kuin juodun oluen nimen. Joko jotain jäi oluesta mieleen tai sitten ei. Aloitin Olarin uutuudella (Good To Be) On The Radar, hyvää oli. Joskaan ei aivan niin hyvää kuin hekumallinen Endless Fade, jota oli täälläkin tarjolla. Jos olutta voisi panna, niin sitä panisin. Seuraavaksi Juovan tiskiltä Sonnisaarin Kalapia, pale ale. Hieman epämääräinen tuoksu, mutta maussa kaikki kunnossa. 

Tuttuja oli tietysti paikalla joka puolella ja sosiaaliset tilanteet päällä käytännössä koko ajan. Melko väljää kuitenkin, muistelen että aikaisemmin jo tässä vaiheessa oli tiiviimpi tunnelma. Forssan OlutMyllyltä olen aiemmin juonut vain yhden oluen, mutta panimo on alkanut kerätä mainetta. Mylläri Miami NEIPA oli ihan ok, mutta ei sen enempää. Ranskan reissuilta tutun Hoppy Roadin kamaa Imbiben tiskillä, tupla-IPA Release The Bats oli hieman liian makeaa minun makuun. Oli se kuitenkin parempi kuin Diamondilta kokeiltu To Øl Serpent Seas, joka oli jopa tunkkainen. Saman maahantuojan Lervig Hop Buffet oli jo parempi, mutta ei 40 eri humalalajikkeen käyttö tuottanut mitään tajuntaa räjäyttävää. OlutMylly Mylläri Švejk lopulta sitten kolahti, vain 4,7 %, mutta mukavan täyteläinen, pehmeä ja raikas tšekkilager ilman diasetyyliä. Oikein vakuuttavaa ja ehkä koko session positiivisin yllättäjä. 

Pitäjänmäen Husky Brewing on liikkunut pääosin tutkan alapuolella, mutta hengissä näköjään ollaan. Kokeilin Imperial Stoutia, 9,6 %, ihan ok, mutta ei mitään kovin ihmeellistä. Myöhemmin illalla olin rakennuksen toisessa päässä, kun festivaalin parhaat oluet palkittiin. Tämä Huskyn vahva stout voitti koko skaban, mielenkiintoista. Ei oluessa mitään vikaa ole, mutta samanlaisia imperial stouteja on kyllä nähty paljon ennenkin. Kilpailussa oli mukana myös Endless Fade, joten tuomarien motiiveja voi vain ihmetellä. Sattuneesta syystä kiinnosti kokeilla Juovan tiskiltä Mallasseppien ja Koulun Hopfenweissea, bock-tasoisesti 8,5 %. Oluen nimi näköjään Luokkaretki, se ei ollut festareilla esillä. Humalina Ariana ja Callista, siis harvinaisemmat modernit saksalaiset lajikkeet. Hyvin banaaninen tuoksu, oli aivan liian kylmää. Maku tuntui kuivemmalta ja yllättäen ohuehkolta. Humalista ei siis oikein havaintoa tuoksussa eikä jälkimaussa. Heti perään Mallasseppien ja Pint Pleasen Double NEIPA, 8,2 %, tässä oli maukkaammin makeahkoa trooppista hedelmää.

Kello oli tässä vaiheessa 17:00 ja ovet aukesivat ns. suurelle yleisölle. Siirryimme alta pois Micael Näsen, Esa Karellin ja kumppanien kanssa yläkertaan. Aika paljon tšekkejä hanassakin, tosin ei kaikki yhtä aikaa tarjolla. Kokeilin Raven Double Black Cream Imperial IPAa, 8,7 %. Kuivaa, hedelmäistä, vähän katkeroa, puhdasta. Seuraavaksi ryhdyimme jakamaan pulloja. Haksna Raspberry Temptation oli vadelmalla terästetty baltic porter, 8,9 %. Vadelma tuoksuu, maku puhtaampi, pehmeää ja miellyttävää. Benedict Russian Imperial Stout oli liian kylmää ja vaisumpaa. Panimon nimi Břevnovský klášterní pivovar sv. Vojtěcha. Matuškan oluita tuli juotua viimeisimmällä Prahan reissulla 2015, nyt isosta pullosta New Zealand IPA, 6,3 %. Trooppista hedelmää, kiiviä, ihan mukavaa. Raikas ja kevyt, ei jälkimakua. Libertas Hopfen Weizenbockissa 7,5 %, sameaa, banaania, täyteläinen, ei katkeruutta, raikas. 

Sitten oli vuorossa belgityylisten pullo-oluiden tsekkaus alakerrassa samalla kokoonpanolla. Ruimtegist Obsquur, 10,0 %. Makeaa, maltaista, ei kovin miellyttävää. Seuraavaksi hollantilainen trappist De Kievit Zundert, 10,0 %. Makea tuoksu, maltaista, makeaa, ei katkeraa. En innostunut, mausteinen lievästi, ei Rochefortin täyteläisyyttä. Gentistä De Laatste Drinker Ne Veurvechter, strong golden ale, 8,5 %. Vaalea, aika vaisu, lievästi hedelmää. Ei paljon muuta, hiilihappoa liikaa. Loppunousuksi Tilquin Oude Roussante, 8,0 %. Sameaa, tiukka hapan tuoksu. Nyt on kova, intensiivinen happamuus rutistaa kitalakea. Hyvää tavaraa, tähän oli soveliasta päättää sessio. Hyviä oluita siis pääosin, vielä parempaa seuraa ja hauskaa oli. Festivaalit on mukavia.