perjantai 30. kesäkuuta 2023

Craft Beer Helsinki 2023











 Klassinen Helsingin keskustan olutfestivaali edelleen voimissaan. Helteisessä säässä panostin tänä vuonna yhteen päivään, eli perjantain iltapäivään. Lämpöä riitti, monenlaisia oluita ja sosiaalisia tilanteita. Pieni sadekuurokin säesti hommaa, mutta silti hikinen fiilis vallitsi koko ajan. Sinnittelin paikalla kuusi tuntia, se taitaa olla henkilökohtainen ennätys millään festarilla. Fiilis oli siis loistava koko ajan, hörhökornerissa jengi vaihtui koko ajan ja monia tuttuja tuli jututettua. Uusista tuttavuuksista varmaankin mainittavin amerikkalaisen perinteisen nettisivuston BeerAdvocaten perustaja Todd Alström, joka on varsin yllättäen muuttanut Helsinkiin. 


Muistiinpanot oluista siis aiempiakin festivaaleja viitteellisempiä, en jaksanut helteessä erityisempää analyysiä virittää. Tässä muutamia lyhyitä kommentteja, ei edes juontijärjestyksessä. Aloitin Olarin uudella lagerilla Bone Dry, hyvin kuiva, mutta ei jälkimakua. Järjestävän seuran Humaloven Harmony Hopburstissä oli herukkaa, kuivaa vetoa, jotenkin mausteinen, ei kovin puhdas. Virolaisen Andersonin Total Eclipse lievästi samea. Melko mauton, vaikka puhdas. Ei innostanut. Omnipollon tiskille ei enää jonoja tässä yhteydessä, Chrysopoeia-IPAssa sameaa pehmeää hedelmäisyyttä. Kuivaa, mangoa ja ananasta.


Cervisiamin Tropic Trønder samea, melonia, herukkaa. Oikein hyvää, päivän parhaita. Vielä parempi oli gdanskilaisen Rockmillin Farm To Pint Hop Revolution IPA, varsin raikasta. Ananasta ja melonia, ei toki peräkärryä tässäkään. Ranskalaisen 90 BPM:n Come Hell or High Kräusen Hazy IPA (Phantasm/Motueka/Waimea) oli nimeltään päivän paras, mehuisaa kamaa, mutta ei kovin pehmeää. Kroatialaisen Pulferin  Beerserker Rage veti sitten päivän pohjat. Tummaa sameutta. Ohut ja pahvinen, tunkkaisuutta, heikkoa tavaraa. Põhjala Spelt Incorrectly ei ollut ihan läpitunkevan samea. Varsin raikas, mehuisuutta on ja muutakin ryhtiä, raikasti tunnelmaa kroatialaisen jälkeen.


Lehe Twister  melkoisen ruskeaa. Hyvin maltaista, kuivaa, pihkaa. Ei katkeruutta, en innostunut. Nøgne Ø South Coast IPA aika samanlainen, pihkan tuoksua,  puhdasta, kuivaa. Viimeiseksi sitten Timo Alasen vahvasti suosittelemaa unkarilaisen Horizontin Sour Seriesistä Sweet Dreams Are Made Of Prunes, lichtenhainer.  5,1 %, ruskeaa, kirkasta, hieman savuinen tuoksu. Hapanta, savua vähemmän. Aika ryhdikästä ja tietysti muusta tarjonnasta mukavasti poikkeavaa. Ei huono.


Runsaan 10 oluen otos ei tietenkään kovin kattava, mutta eipä todellakaan mitään erityisen säväyttävää kohdalle osunut. Sosiaalisena tilanteena tietysti tällaiset tapahtumat ovat aivan huippua, mutta ehkä olutmielessä olisi ollut palkitsevampaa juoda koko ajan pelkästään Olarin Endless Fadea. Uudet olutkokemukset on aina parasta ottaa vastaan baarin pimeässä nurkassa. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti