sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Barcelona - Villarreal 3-5











Ryhdyin varmaan kannattamaan FC Barcelonaa heti syksyllä 1973, kun Johan Cruyff siirtyi sinne. Keväällä 1973 Leedsistä oli tullut varsinainen suosikkijoukkueeni, mutta Ajaxia olin kannattanut jo aiemmin. Näihin aikoihin myös Celtic kohosi tähän joukkoon, samoin Borussia Mönchengladbach. Barcelonan peliä taisin nähdä vasta 1979 Cup-Voittajien Cupin finaalissa. Barcelona pelasi loistavasti ja sitkeä Fortuna Düsseldorf kaatui jatkoajalla 4-3. Francisco Carrasco oli uusi tähti ja Johan Neeskens pelasi viimeisiä pelejään Barcelonassa. Fanitus saavutti sitten täydellisen täyttymyksen 1992, kun olin vanhalla Wembleyllä näkemässä Cruyffin valmentaman "Dream Teamin" Euroopan Cupin voittoa.


Mutta en ollut koskaan nähnyt joukkuetta kotikentällään, muuten kuin televisiosta tietysti. Kävin Barcelonassa ensi kerran 1999 työmatkalla, mutta joukkueella ei ollut kotiottelua. Camp Noulla kyllä kävin, stadion ja museo oli lähes uskonnollinen kokemus. Vuoden 2016 lomareissulla ei silloinkaan osunut peli kohdalle. Nyt sitten näin kävi, mutta julmahkon kohtalon takia Camp Nou meni remonttiin viime kesänä. Barcelona pelaa nyt kolme kautta olympiastadionilla. Päätin kuitenkin hankkia lipun. 


Stadion on siis Montjuïc-vuoren päällä. Kävin vuorella 1999 katsomassa, kun Chrissie Hynden Pretenders lämmitteli skottilaista Texas-bändiä Palau Sant Jordissa. Kuulostaa oudolta, mutta Texas oli vähän aikaa isompi nimi kaupallisesti. En muista miten silloin kiipesin vuorelle, mutta nyt lähestyin kohdetta Espanya-metroaseman suunnasta. Useiden liukuportaiden kautta pääsinkin kivuttomasti stadionille. Takaisintulo tulisikin sitten olemaan huomattavasti vaikeampaa.


Lippuni oli kallis, mutta paikka melko kehno melkein kulmassa. Juoksuradat oli peitetty, mutta ei loivat katsomot kovin huikeaa tunnelmaa tuoneet. Melkoisen täynnä katsomo kyllä näytti olevan, yli 46000 katsojaa. Hiljainen hetki alussa, Beckenbauerin ja futisvalokuvaaja Horacio Seguin kunniaksi. Villarreal teki heti paitsiomaalin, mutta Barca hallitsi palloa. Cruyffin 14-numerolla pelannut Portugalin lainamies Joâo Félix ehkä näyttävin hyökkäyspäässä. Tulosta ei kuitenkaan tullut. Villarrealilla oli toinen epäselvempi paitsiomaali ja sitten puoliajan lopulla Gerard Moreno teki kovalla laukauksella vierasmaalin. Barcelonan puolustus vaikutti hataralta.


Barca painoi tauon jälkeen, useita tilanteita. Pilkkuakin kaivattiin. Luulin tässä vaiheessa, että VAR ei ole La Ligassa käytössä. Vastahyökkäyksestä Villarreal teki sitten helpon maalin. Barcan puolustus ei tosiaan toimi. Kavennus syntyi sitten väkisin suhteellisen pian, Gündoğan runnoi sisään. Tasoitus sitten ruuhkan takaa vähän onnekkaalla laukauksella, jonka veti Félixin tilalle tullut Pedri. Barcan johtomaali Frenkie de Jongin vapaapotkusta, merkittiin Baillyn omaksi maaliksi. Sain otettua kolme kuvaa tilanteesta. Kaikki kolme isäntien maalia syntyi 10 minuutin sisään tunnin kohdalla.


Villarrealin synkän jakson jälkeen arvelin Barcan hoitavan homman. Merkillinen loppu oli kuitenkin edessä. Villarreal onnistui tasoittamaan 83. minuutilla suoraviivaisella hyökkäyksellä. Sitten Barca sai käsivirheestä pilkun. Nyt yllättäen VAR otettiinkin käyttöön ja tuomio peruutettiin. Tilanne näyttikin epäselvältä. Katsomo tyrmistyi ja pelaajat lamautuivat. Yliajalla Villarreal teki helpon näköisesti kaksi maalia. Tuli mieleen Suomen kohtalot eri joukkuelajeissa. 12 minuuttia lisäaikaa, jokainen Villarrealin maali eri pelaajan nimiin. Ensi kertaa viisi maalia Barcan kotipelissä 60 vuoteen. Xavi ilmoitti kuulemma lopettavansa valmentajana kauden loputtua.


Tarkoitus oli palata samaa reittiä kuin tulinkin, mutta ajauduin väkijoukon mukana pimeydessä jollekin vuorta kiertävälle autotielle. Kun porrasreittiä olisin ajallisesti ollut jo alhaalla, huomasin olevani vielä korkealla vuorella. Lähdin sitten joidenkin muiden mukana laskeutumaan pimeitä jyrkkiä betoniportaita kännykän lampun avulla. Loputtomien portaiden alla oli vielä melko pitkä kalteva pätkä liukasta kosteaa savea. Uskomatonta, kun eihän Barcelonassa ole satanut miesmuistiin. Lopulta pääsin jonkinlaiselle kadulle, joka vietti kuitenkin alaspäin useampia kilometrejä, tai ainakin siltä tuntui. Päädyin lopulta Ramblan alapäähän ja saatoin hieman hengähtää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti