sunnuntai 21. huhtikuuta 2024

Ville-Juhani Sutinen: Hobon elämän mysteerit T-Bone Slimin jalanjäljillä


 Amerikansuomalaiset ovat kiinnostaneet lapsesta asti, ei vähiten joidenkin sukulaisteni vaiheiden kautta. Mitenkään syvällisesti tai systemaattisesti en ole kuitenkaan aiheeseen perehtynyt. Lähinnä olen bongaillut suomalaisten jälkiä Amerikan roadtripeillä. Niitähän näkyy helposti esim. Kaliforniassa, Oregonissa, Michiganissa, Wisconsinissa, Minnesotassa, Montanassa, Massachusettsissa, Floridassa, jne. Huomasin äskettäin somessa maininnan uudehkosta kirjasta suomalaisista junapummeista, siis hoboista. Sen takia päädyin Pasilan kirjastossa siirtolaisuushyllylle, josta kirja löytyikin. Samalla osui silmiin tämä toinenkin tuore hobo-teos vuodelta 2018. T-Bone Slim ei soittanut kelloja, mutta kirjaa selatessa selvisi kyseessä olevan suomalaistaustainen Matt Huhta. Kirja lähti mukaan myös.


Matt Huhta syntyi 1882 Erie-järven rannalla Ohion Ashtabula Harborissa vastikään Ilmajoelta saapuneen nuorenparin Matti ja Johanna Huhdan toisena lapsena. Hän oli sekatyömies, kulkuri, ay-aktiivi, mutta myös mainetta kerännyt kirjoittaja aliaksella T-Bone Slim, mm. monien laulujen tekijä. Hän löytyi kuolleena New Yorkin East Riveristä 1942. Hänen elämänvaiheistaan tiedetään kovin vähän. 


Vähäisistä lähteistä huolimatta, tai juuri sen vuoksi, Sutinen on päättänyt kirjoittaa Huhdasta elämäkerran, jossa on fiktiivistä täytettä. Hän kiertää Amerikkaa Huhdan tunnettujen etappien kautta ja fiilistelee paikan päällä yli sadan vuoden takaisia tunnelmia. Sutinen on hyvä kirjoittaja, jolla on vakuuttavasti taustatietoa mm. USA:n historiasta ja homma toimii pääosin hienosti. 


Huhta meni nuorena naimisiin Pattijoelta saapuneen Rosa Kotilan kanssa. Isä Matti kuoli 1903 työtapaturmassa. Vuonna 1913 Matt Huhta jätti nelilapsisen perheensä ja suuntasi ilmeisesti Minnesotan Duluthiin. Hän vaihtoi nimensä T-Bone Slimiksi, radikalisoitui poliittisesti ja alkoi kiertää Amerikkaa. T-Bone toimi aktiivisesti IWW-järjestössä, eli Industrial Workers of the World, ns. Wobblies. IWW tuli itselle tutuksi lukiessa 70/80-luvulla Love Kirjoista Peter von Baghin esipuheita, tarkoitan siis esim. Jack Londonin ja B. Travenin romaaneita. 


T-Bone osasi kokata, siitä nimimerkkikin. Hän hankki välillä elantonsa sillä tavalla mm. Chicagon pahamaineisessa Packingtownissa. IWW:n lehtiin hän kirjoitti säännöllisesti kolumneja. Hoboanarkistina hänen teemansa liittyivät jatkuvasti työläisten aseman parantamiseen. T-Bone kirjoitti aina englanniksi. Hän ryhtyi myös muusikoksi ja kirjoitti lauluja. Musiikillisena esikuvana oli Gävlessä syntynyt Joel Hägglund, Joe Hill, Salt Lake Cityssa 1915 teloitettu IWW-marttyyri. Ei levyttänyt, ei esiintymistallenteita, ei yhtään kuvaa. 1930-luvulla miehestä oli satunnaisia havaintoja Minneapolisista, Clevelandista ja Baltimoresta. 1930-luvun lopulla hän asettui pysyvämmin New Yorkin satamakortteleihin, ja löytyi siis mystisesti vedestä kuolleena 1942. 


Vähistä aineksista Sutinen kutoo kiehtovan tarinan. Huhta oli kelvoton perheensä hylkääjä ja uskoi loppuun asti toivottomiin poliittisiin utopioihin. Jotain miehestä jäi kuitenkin jälkeen, noin 15 laulun sanat. Ainakin yhden on Pete Seeger levyttänyt. Se ei ole paljoa, mutta enemmän kuin monella muulla. Sutinen kirjoittaa tosiaan asiantuntevasti, vain yksi virhe osui silmiin, Erien kanava ei ole lähelläkään Erien kaupunkia. Mutta se ei ole paljon.



2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista. Ainoat mita tiedan hoboista on 70-luvun alun leffa Emperor of the North, Keith Carradine, Ernest Borgnine ja Lee Marvin. Niin ja sitten tietysti taman Big Rock Candy Mountain laulun jossa erinomaisen hauskat sanat, hieman sosialismiin siinakin viitataan, eli tulee niin kuin Manulle illallinen.

    -Juha

    VastaaPoista
  2. Tuo Emperor-leffa minunkin mielessä. Coen-veljeksilläkin taisi olla jotain. Sitten aihetta sivuaa Preston Sturgesin vanha komedia Sullivan's Travels 40-luvun alusta.

    VastaaPoista