Bruce Springsteen: Tracks II The Lost Albums, Perfect World

Kadonneiden albumeiden seitsemäs ja viimeinen osa Perfect World ei ole enää varsinainen albumi. Se on joukko kappaleita vuosilta 1994-2011, joista ei ole koskaan suunniletu yhtenäistä albumia. Toki Springsteen on nyt sen koostanut ja ottanut varmaan mukaan sellaista materiaalia, joka sopii yhteen. Tämä on nyt lopulta puhdas rock-levy, vaikka varsinaisesti E Street Band ei yhdelläkään biisillä ole kokonaisuudessaan kasassa. 

Levyn avaa kolme yhdessä Pittsburghin Iron City Houserockers -frontmanin Joe Grusheckyn kirjoitettua biisiä 1990-luvun puolivälistä. Grusheckyn kanssa Springsteen on tehnyt enemmänkin lauluja, mutta ehkä niistä ei ole hänen omia äänitteitä. Tai sitten jääneet muuten vain pois. Grushecky on ainakin yhden näistä julkaissut ja Springsteenkin on konserteissa esittänyt. En kuitenkaan itse muista ennen kuulleeni yhtään näistä. Avauksena on I'm Not Sleeping, kitarat helisevät, terävät rummut ja koskettimet rullaavat nopeaa rock-biisiä. Tämä on ehkä suosikkini koko levyn biiseistä. Omaperäinen passivoitumiskuvaus.  Idiot's Delightilla on sitten itse Weinberg rummuissa ja huuliharppukin mukana. Salaperäinen teksti, ehkä jotain turhautumista tv-uutisiin 57 Channels (And Nothin' On) -hengessä. Taivaan portilla Pyhä Pietari kehottaa sisäänpyrkijää ottamaan oluen odotellessa, kun hän katsoo iltauutiset. Another Thin Line on hieman hitaampi raskas ja synkkä rock-biisi, joka tuntuu kuvaavan työmiehen uurastusta. Tom Morellon miellyttävä kitarasoolo.

Muutamat tämän levyn biiseistä olivat ehdolla vuoden 2012 Wrecking Ball -levylle, mutta jäivät pois poliittisen temaattisuuden puutteessa. The Great Depressionissa on otsikon mukaisesti synkät sanat, mutta itse kappale rullaa keskitempoisesti pompahdellen valoisasti ja keveästi. Lievästi kantrahtava Blind Man vuodelta 2002 on unenomainen ja levyn mystisin vertauskuva. Raskaasti rokkaava Rain In The River on tämän levyn vanhin, vuodelta 1994 keskeltä Philadelphia-sessioita. Simppeli sävellys, ei paljoa sanoja, vaikuttaa hieman keskeneräiseltä. If I Could Only Be Your Lover on Springsteenin omia suosikkeja ja Wrecking Ballilta pudonneita. Elektronisempi soundi, hitaampi veto, ei oikein nyt (vielä?) kolahtanut, todella pitkä glockenspiel-outro. 

Tylysti sanoitettu Cutting Knife on kohtalokkaasti tempoaan kiihdyttävä kappale. You Lifted Me Upissa on vain neljä uskonnolliselta kuulostavaa lainia, joita toistellaan hypnoottisesti. Raskas komppi, ehkä liiankin simppeli minun makuun. Springsteen vihjaa, että kyseessä voi olla nainenkin. Mellencampin levyllä viime vuonna julkaistu balladi Perfect World päättää levyn. KIrjoitettu jo 1997, monimerkitykselliset sanat, mutta ainakin ehdollista optimismia laulu henkii.

Tämä levy todellakin muistuttaa eniten Springsteenin perustuotantoa ja kappaleet ovat laadukkaita. LA Garage Sessions, Somewhere North of Nashville ja tämä olivat selvästi eniten omaan makuuni. Kannatettavaa kokeilunhalua on muissakin, vaikka en ehkä jaksa niitä kovin paljoa jatkossa kuunnella. Jatkoakin on luvassa, Tracks III. Toivottavasti ei tarvitse odottaa sentään samaa 27 vuotta kuin kahden ensimmäisen välillä.