Elmore Leonard: Up In Honey's Room

Elmore Leonardin syntymästä tulee lokakuussa 100 vuotta. Kun miehen maine saavutti minut 1980-luvun puolivälissä, aloitin tutustumisen jostain syystä suomennoksella uutuusteoksesta LaBrava. Sehän ei kolahtanut alkuunkaan ja olin dissata koko hahmon turhana hypenä. Onneksi en jättänyt asiaa sikseen vaan seuraavaksi käsiin tarttui alkukielinen Swag vuodelta 1976. Sitten homma kävikin selväksi, Leonardin pointti on nimenomaan tiheässä dialogissa ja muussa lakonisessa ilmaisussa. Se ei toimi käännöksinä alkuunkaan. Niinpä siinä vaiheessa otin Stephen Kingin esimerkistä oppia eli menin kirjakauppaan ja ostin kaikki saatavilla olleet Leonardit. Pidän edelleen miestä rikoskirjallisuuden huippuna, ainakin 1970-luvulla top-kolmosessa. Runsaasta tuotannosta on suhteellisen paljon vielä lukematta. Leonard julkaisi kuolemaansa 2013 asti ahkerasti ja varsinkin loppupää on jäänyt vieraaksi. Ote ei ollut mielestäni enää entisellään.  

Vuoden 2009 Road Dogs on viimeisin, johon olen tutustunut. Rosebud Sivullisessa tuli vastaan tämä Up In Honey's Room, josta en muista koskaan kuulleenikaan. Kyseessä on Road Dogsia edeltävä teos vuodelta 2007, mielenkiintoisesti toisen maailmansodan viimeisten viikkojen Detroitiin sijoittuva vakoilutrilleri. Näyttää olevan jonkinlainen jatko-osa vuoden 2005 The Hot Kidille, joka on 30-luvun lama-aikaan Tulsaan sijoittuva trilleri. Sekin on tsekkaamatta, mutta samoja henkilöitä ilmeisesti oli jo vuoden 1998 Cuba Libressa, jonka sentään olen lukenut. Up In Honey's Roomissa kaksi saksalaista sotavankia on karannut Oklahoman vankileiriltä ja Tulsan marshal Carl(os) Webster, se aiemman kirjan Hot Kid, jäljittää heitä Detroitissa huhtikuussa 1945. Toisen SS-upseerin nimi on Otto Penzler eli sama kuin kuuluisalla rikoskirjallisuuden moniottelijalla. Vankeja piilottelee saksalaissiirtolainen Walter Schoen, joka on Heinrich Himmlerin dead ringer. Itse asiassa Walter, tai Valter amerikaksi, väittää olevansa synnytyssairaalassa erotettu Himmlerin kaksoisveli. Leonardin dialogi on edelleen nokkelaa, mutta kyllä henkilöhahmot tuntuvat aika karikatyyrisiltä ja tällä kertaa ei kovin hauskalla tavalla. Leonard ei oikein tunnu saavan epookkia toimimaan, henkilöt ovat liian moderneja. Juonikin etenee tuskastuttavan hitaasti. Loppuratkaisussa tai -asetelmassa on absurdia huumoria, mutta se ei jaksa pelastaa kokonaisuutta.