Hagström Rajatapauksen keittopäivä

Puolentoista vuoden tauon jälkeen Hagström-tiimi saapui jälleen kylmään Karjalaan. Kadut olivat todellakin jäässä ja liukkaita. Tuomas Mäkiniemi kuljetti meidät Lappeenrannan asemalta Rakuunanmäen panimolle. Hagströmin India Black Ale oli viimeinen vanhalla Harapaisten panimolla tehty olut, joten nyt saatiin kokemusta uudesta lokaatiosta. Kim Kallosella olikin Hagström Rajatapauksen mäskäys jo loppuvaiheessa. Rajatapaus viittaa siihen, että ollaan lähellä suljettua itärajaa GPS-häirintäalueella. Saattaapa nimi viitata myös oluen tyyliin. Rajatapaus on export/foreign/extra stout, mutta hagströmiläisellä twistillä. Voimakas katkerointi, Columbuksella noin 80 IBUa, vie olutta lähelle black IPAn rajoja. Päähumala on kuitenkin eurooppalainen Styrian Golding, joten ei mitään amerikkalaisilla tai oseanialaisilla humalilla pelaamista. Vahvuutta noin 7,0 %, ideaalinen alkoholimäärä monille oluttyyleille, myös stoutille. 

Humalat heitettiin totuttuun tyyliin ja Tujun yhteiskuva lastauslaiturilla saatiin purkitettua. Taproomin puolella meidän hyvinvoinnista huolehtivat Tanja Tyrväinen, Inka Nykänen sekä uskomaton asiakaspalvelukaksikko Olavi Esala ja Aleksi Korhonen. Tujun muista avainhenkilöistä Jukka Mononen oli palaamassa Edinburghista ja Samu Koskinen syyslomalla. Pizzat vedettiin lounaaksi ja virvokkeita laskettiin hevospäähanoista. Rajatapaus saatiin käymistankkiin hyvissä ajoin iltapäivällä. Tällä hetkellä on siis kypsymässä kolme Hagström-olutta ympäri valtakuntaa Kemiönsaarella, Kuopiossa ja Lappeenrannassa. Tällaista peittoa ei ole ollut aikaisemmin. Viihdyimme vielä taproomilla myöhään iltaan ennen paluuta Pasilan junalle. Olavi tarjoili yllättäen Harjun Panimon kotiolutnäytettä Rich King of Angmar, joka on vahva tupla-IPA, 9,5 %. Humalina Southern Cross, Columbus ja Centennial. Ruskea, kirkas, maltaista tuoksua. Karamellimallasta varsin paljon, se oli kuulemma täysin harkittua, mutta itse suosin enemmän vaaleaa ja kuivaa mallaspohjaa. Maussa tuntuukin pähkinää ja toffeeta lähes vahvan bitterin tyyliin. Ei olut kuitenkaan makea ole, puhdaspiirteinen, sopiva hiilihappotaso eikä alkoholikaan tunnu yhtään. Hieman on katkeruutta pihkaisen rungon perässä. Oikein mallikasta tavaraa.