Matkailumuistoja: New Orleans, Austin, San Antonio ja Houston, 2003

Olen lähdössä Texasiin lähiaikoina, joten virittäytyessä muistelen tässä aiempaa reissua samaan tapaan kuin ennen viimevuotista Bostonin matkaa. Kirjoitin 2003 Texasistakin matkajutun Juomanlaskija-lehteen. Pääkohde oli oikeastaan Louisianan osavaltiossa sijaitseva New Orleans. Kaupungilla oli silloin Euroopassa niin legendaarinen maine, että odotin sinne pääsyä yhtä innokkaasti kuin ennen ensimmäistä San Franciscon reissua 1997. Tämä tapahtui siis ennen Katrina-myrskyä, joka teki mittavaa ja ehkä pysyvääkin tuhoa New Orleansille. Olin lukenut paljon New Orleansiin sijoittuvaa kirjallisuutta, katsonut läjäpäin elokuvia ja erityisesti kaupungin maine perustui tietysti musiikkiin. En ole varsinainen jazz-fani, mutta New Orleansilla on merkittävä rooli myös  muissa kiinnostavammissa tyyleissä kuten zydeco/cajun, blues, swamp rock, mitä näitä nyt on.

Lennot oli Houstoniin, jättimäinen metropoli jo silloin Los Angelesin tyyliin. Ei kovin hyvää oluttarjontaa muualla kuin Juomanlaskijan kuvassa näkyvässä Saint Arnoldissa. Hyvää fiilistelyä kuitenkin Galvestonissa meren rannalla ja NASA:n keskuksessa. Ensimmäisen kuulennon kokeneena 1969 oli upeaa vierailla Cape Kennedyn/Canaveralin jälkeen myös Houstonin lennonjohtokeskuksessa. Sitten vuokra-autolla itään Creedence Clearwater Revivalin ja James Lee Burken ikuistamaan Bayou Countryyn, Baton Rougeen ja lopulta uskomatonta pengertietä halki Lake Pontchartrainin itse New Orleansiin. Täysin erilainen fiilis kuin missään muualla USA:ssa, enemmän karibialaista tunnelmaa. Elävää musiikkia joka puolella, kokemukset vastasivat täysin odotuksia. Muutaman päivän nautiskelun jälkeen hidas paluu Texasiin alligaattoreiden, Burken New Iberian ja Lucinda Williamsin Lake Charlesin kautta. 

Texasin pääkaupunki Austinilla oli jo silloin hillitön maine musiikkikeskuksena ja se oli myös olutmielessä reissun paras kohde. Olin lukenut Austinista paljon, mm. Esa Saarinen kirjoitti kaupungista mittavasti 80-luvun alun Terässinfoniassa. Congress Avenue Bridgen alla asuvat lepakot tuli tsekattua ja suurten suosikkieni Fabulous Thunderbirdsin ja Stevie Ray Vaughanin jälkiä oli hauska etsiskellä. Austin on sittemmin kasvanut hillittömästi monessa mielessä ja olisi ilman muuta nyt vielä parempi olutkeskittymä. Sattumoisin reissun aikaan maaliskuussa 2003 Dick Cheney, Donald Rumsfeld, George W. Bush ja Tony Blair päättivät hyökätä Irakiin. Ranska vastusti operaatiota suurieleisesti ja se todellakin näkyi matkan aikana. French friesit muuttuivat freedom frieseiksi. Austinissa yhden panimobaarin eteismattona oli Ranskan lippu. 

Austinista jatkoin vielä San Antonioon, joka oli yllättävän miellyttävä ja suurikin kaupunki western-leffoista tutun Alamon ympärillä. Kovin paljon kiinnostavia oluita ei tosin sieltä löytynyt. Ennen paluulentoa pysähdyin vielä ZZ Top -tunnelmissa La Grangen pikkukaupungissa. Mahtava turnee, mutta hieman jäi jo silloin harmittamaan, että Texasin pohjoisosan DFW Metroplex eli Dallasin ja Fort Worthin jättitaajama jäi näkemättä kahden viikon reissulla. Monta matkasuunnitelmaa olen viritellyt sinne 20 vuoden aikana, mutta vasta nyt sain homman toteutukseen. Finnair lentää nyt Vantaalta suoraan Dallasiin, mutta tuskinpa kauaa, joten tilanne on "pakko" hyödyntää. Tulevalla matkalla on tarkoitus tsekata Dallasin ja Fort Worthin lisäksi myös Texas Panhandlen musiikkikaupungit Lubbock ja Amarillo, eli Joe Ely, Butch Hancock, Buddy Holly ja Cadillac Ranch. Sitten haltuun Oklahoma Tulsaa myöten, ehkäpä vielä piipahdukset Kansasin, Missourin ja Arkansasin puolellekin.