Tervetulodrinkkinä uusi pils Wicked Value, 5.8 %, 60 IBU, Mittelfrüh ja Magnum. Kaksi viikkoa normaalia pitempi lagerointi. Villen mukaan panimon paras pils toistaiseksi ja kyllähän tämä herkkua olikin. Ruohoista rapsakkuutta, tarpeeksi maltaista täyteläisyyttä ja lähes tarpeeksi katkeruuttakin. Sitten vuoroon panimon ensimmäinen olut Area 21, west coast IPA, josta on vuosien varrella ollut useampia versioita. Nyt alkuperäinen resepti oli toistettu sellaisenaan. Itse ehdin orginaalin maistamaan tammikuussa 2016 One Pintissa, mutta se ei oikein ollut enää tarkoitetussa kunnossa silloin. Humalina ainakin Cascade ja Warrior, peräti 83 IBUa. Näytti hieman vaaleammalta kuin blogin vanhassa kuvassa, mutta kuvat ovat kuvia. Suhteellisen persoonallinen, mutta miellyttävä tuoksi, pihkaa, sitrusta ja kohtuullisesti katkeruuttakin. Eihän tämä huono ole, mutta Olari on sittemmin tuottanut paljon parempaakin tähän tyylisuuntaan.
Kolmantena sumukaljaa, 10th Anniversary -versio Hazy Hoodzista, nyt humalina Erebus, Citra ja Motueka. Hyvin kuiva, mutta silti mehuisa. Tässä vaiheessa sosiaalinen tilanne tiivistyi niin, etten saanut enempää muistiinpanoja. Hyvää oli, mutta ei ehkä uuden pilsin veroinen kuitenkaan. Viimeisenä oluena uusi imperial stout Treasure The Memories, 10,0 %, ei mitään lisäaineita. Paahteinen, kahvinen, tummaa suklaata. Kuivahko vahva stout, pehmeää, oikein hyvää. Encorena vielä uutta cask cideria, Kumpulan siirtolapuutarhan omenista tehty, ei lisätty vettäkään. Vieras juomatyyli minulle tietysti, mutta suhteellisen miellyttävää tämäkin. Pizzaakin oli tietysti tarjolla, oikein lämminhenkinen tilaisuus. Olarin Panimo Konepaja, 25.11.2025.










Ei kommentteja:
Lähetä kommentti