Luulin nähneeni joskus tämän Zinnemannin toiseksi viimeisen ohjaustyön vuodelta 1977. Nyt katsottuna ei kyllä tullut minkäänlaisia aiempia muistikuvia, joten taisi olla sittenkin ensimmäinen tutustuminen teokseen. Jonkinlainen näytelmäkirjailija Lillian Hellmanin biopic, joka perustuu Hellmanin vuonna 1973 ilmestyneeseen Pentimento-kirjaan. Sattumoisin tuo Pentimento on ollut kirjahyllyssäni kymmeniä vuosia, mutta en ole tullut lukeneeksi. Ostin sen joskus divarista jenkkireissulla varmaankin. Mielenkiintoni Hellmaniin liittyy tietysti hänen elämänkumppaniinsa Dashiell Hammettiin, jonka armoton fani olen ollut 1970-luvulta asti. Jason Robardsin esittämä Hammett esiintyy Juliassakin, mutta melko merkityksettömässä sivuroolissa. Elokuva sijoittuu pääosin 1930-luvulle Eurooppaan, jossa Jane Fondan esittämä juutalainen Hellman etsii lapsuuden kaveriaan, Vanessa Redgraven Juliaa. Dramaattisin jakso sijoittuu Itävallan sisällissotaan 1934 Wienissä, jossa natsit pahoinpitelevät Julian pysyviin vammoihin. Pääosan elokuvasta vie kevyttä suspensea kehittelevä Fondan junamatka Pariisista Berliinin kautta Moskovaan. Hitchcock olisi tästä osasta saanut aikaan hienoa jälkeä, mutta Zinnemann oli jo väsyneessä kunnossa. Sisäistä monologia teennäisesti tarjoava elokuva on muutenkin harmittavan löysä, hienosta aiheesta ei saada tehoja millään irti. Fondan hahmokin on ärsyttävän avuton. Näyttäisi siltä, että tarina on pääosin fiktiota, Zinnemann kertoo vihanneensa Hellmania. Monte Hellman ei liene Lillianille sukua, hän olikin alunperin Monte Himmelbaum.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti