Jules Dassin: Night and the City

Tässä on nyt ilmeisesti kovamaineisin film noir, jota en ole aiemmin onnistunut näkemään. Ja toisin kuin Where the Sidewalk Endsin kohdalla, tämän näkeminen ei ole koskaan ollut lähelläkään. Maine on kova, mutta soraääniäkin on esiintynyt, arveluttavaa on mm. se, että tyyleistä amerikkalaisimman merkkiteos on kuvattu Lontoossa.

Ymmärrän hieman skeptikkoja. Elokuva on ehkä hieman liian valoisa, ehkä filmimateriaali on erilaista kuin Amerikassa. Musiikki on ylidramaattisen ärsyttävää ajoittain, huvittavasti on olemassa toinenkin score, Britannian markkinoille suunnattu pehmeämpi versio, jota kuitenkin pidetään paljon heikompana. Väsähtäneen noir-ikoni Gene Tierneyn rooli on hyvin vaisu. Ehkä tarina on hieman raskaan symbolinen tai teatraalinen.

Mutta toisaalta, onhan tämä kerrassaan loistava leffa. Richard Widmarkin suvereenisti esittämän impulsiivisen hämäräliikemies Harry Fabianin uran loppuvaiheen nopea nousu Lontoon painibisneksessä, ja vielä nopeampi lasku mahdollisimman syvälle. Elokuvassa ei ehkä ole yhtään positiivista tai rehellistä hahmoa, poikkeus mahdollisesti eläkeläispainija, joka vaalii lajin klassisia kunniakkaita kreikkalaisroomalaisia perinteitä, roolissa lajin todellinen puolalaissyntyinen 71-vuotias legenda Stanislaus Zbyszko (oik. Stanisław Cyganiewicz). Lontoon alamaailma kuhisee värikkäitä tyyppejä: väärentäjiä, painijoita, organisoituja kerjäläisiä, vedonvälittäjiä, häikäilemättömiä gangstereita. Suhteellisen tuntematon Googie Withers loistava hauraana femme fatalena.