Ken Burns on dokumentaristina varsin persoonallinen, hänen tuotoksensa tunnistaa heti muutamasta otoksesta, varsinkin kertojaäänen ja haastattelujen tyyli on omintakeinen. Burnsin kuvaus USA:n sisällissodasta The Civil War iski minuun todella lujaa, en ollut aiemmin tiedostanut konfliktin mittasuhteita, varsinkaan mieletöntä uhrien määrää. Jazz-niminen dokumentti oli lähes samaa tasoa, vaikken kyennyt sitä kokonaan katsomaan. The War on nimenä yleinen, mutta se voi tarkoittaa vain sitä sotaa, joka teki USA:sta maailman vahvimman valtion, toinen maailmansota.
Sisällissotakuvauksen tapaan Burns kuvaa ruohonjuuritasoa, yksittäisiä ihmisiä sodassa. Tasapuolisesti on valittu neljä kaupunkia, länsirannikolta Kalifornian Sacramento, keskilännestä Minnesotan Luverne, etelästä Alabaman Mobile ja itärannikolta Connecticutin Waterbury, joiden henkilöiden kautta sodan vaikutuksia peilataan. Tämä ratkaisu tekee alkujaksosta raskaan, vauhtiin ei vielä päästä. Yle vielä heikentää rakennetta näyttämällä kaksituntiset episodit puolikkaina, tämä oli siis vain ensimmäisen episodin alkuosa. Toista maailmansotaa on käsitelty niin paljon, että on pieni ihme jos Burns saa tuoretta näkökulmaa asiaan. Tässä alussa ei ainakaan siltä näytä. Euroopan, Afrikan ja Aasian tapahtumat ennen Pearl Harboria käydään läpi todella karkealla tasolla. Ehkä jokin murtosekunnin kuvapätkä saattoi olla Suomen talvisodasta, mutta epätodennäköistä se on. Pearl Harbor ja MacArthurin vetäytyminen Filippiineillä Bataaniin ja Corregidoriin tuodaan esille kursorisesti, ei tuoretta otetta, enimmäkseen kuitenkin fiilistellään Amerikan pikkukaupunkien totuttelussa poikkeustilaan. Toivottavasti jatko on parempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti